– Seitsemän maailman kymmenestä nopeimmin kasvavasta taloudesta sijaitsee Afrikassa. Tämä on alkanut herättää yritysten kiinnostusta myös Suomessa. Pk-yrityksissämme olisi valtavasti potentiaalia auttaa Afrikkaa sen taloudellisessa kehityksessä, sanoo Timo Palander.

Lempäälän kunnan kehitysjohtajalla Timo Palanderilla on itsellään kehitysmaatausta: hän on ollut  Suomen Lähetysseuran lähettämänä perustamassa pieniä yrityksiä ja kauppakamarin toimintaa Namibiassa. Hän on Namibian kunniakonsuli ja Suomen Yrittäjien edustaja kehityspoliittisessa toimikunnassa.

Kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Jouko Jääskeläinen oli kutsunut koolle Kristillisdemokraattien kehitysyhteistyöseminaarin.

Jääskeläinen on pitänyt esillä uudenlaista yrittäjälähtöistä näkökulmaa ja arvoketjujen merkitystä. Niistä puhui myös Timo Palander.

– Puhummeko rikkaissa länsimaissa köyhistä yksilöistä, kehitysavulla autettavista ihmisistä, vain siksi, että näin kykenemme kätkemään todelliset rakenteelliset ongelmat, jotka johtavat siihen, että on niin paljon köyhiä autettavana?

Afrikkalaiset itse asettaisivat etusijalle mantereensa teollistamisen ja kansainvälisen kaupan. He haluavat itse luoda resurssit omien ongelmiensa ratkaisemiseksi.

Olisi moraalitonta olla käyttämättä kehitysyhteistyössä sitä resurssia, joka on pk-yrityksissä.

– Virallisen kehitysyhteistyön tavoitteet sen sijaan luotiin rikkaissa OECD-maissa, ei Afrikassa. Kun EU:n ja Afrikan maiden välisessä konferenssissa afrikkalaiset olisivat halunneet puhua taloudellisista kumppanuussopimuksista EPO:ista, EU painotti aivan muita asioita.

Kehityspoliittinen toimikunta teki asiasta raikkaan kannanoton. Afrikkalaiset arvostivat sitä, että joku katsoi heidän näkökulmaltaan resurssipakoa ja pääomapakoa. Suomella ei ole siirtomaamenneisyyttä ja siten mahdollisuudet löytää yhteisymmärrys kehitysmaiden kanssa ovat olemassa.

– Yksityisissä yrityksissä on talouskehityksen vauhdittamiseksi valtavat resurssit, jotka tulisi saada liikkeelle. Tässä arvoketjut ovat keskeisessä asemassa, sanoo Timo Palander.

Kehitysmaassa timanttituotannon lisäarvo  oli vain 0,3 miljardia dollaria, tukkukaupassa ansaittiin 16,8 miljardia ja vähittäiskaupassa 25,2 miljardia. Kehitysmaat toimivat siis raaka-aineiden tuottajina, mutta heille jää vain murusia, kun jalostusta ja kauppaa hallitsevat rikkaiden maiden yritykset, jotka vievät kaiken hyödyn.

– Timantit ovat Namibian vientitulojen suurin resurssi. Lähemmin tutkittuna timanttien kokonaisarvosta noin 0,2% jää Namibiaan. Mitä tarkoittaisi, jos nostaisimme osuuden 20 prosenttiin? Jos tekisimme jotain arvoketjuille, ei tarvittaisi kehitysyhteistyötä!

Palander onkin mukana projektissa, jossa kehitetään Namibialle uutta arvoketjupohjaista jalokivistrategiaa.

– Namibialaisten joukossa ei ole yhtään gemmologia. Heidät on tarkoituksellisesti pidetty tietämättöminä. Olemme Aloittaneet gemmologikoulutuksen. Prosessin maksaa kokonaisuudessaan Namibian valtio.

Niin kehitysmaissa kuin kehittyneissäkin maissa työpaikat syntyvät pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, jopa alle 10 työntekijän ”mikroyrityksissä”. Suomalaiset yritykset voisivat uusissa arvoketjuissa jättää paljon nykyistä suuremman osan kehitysmaahan.

– Voitaisiinko kehitysyhteistyövaroilla aktivoida suomalaisia yrityksiä vastavuoroisesti hyödyttämään sekä itseään että kehitysmaita? Onko se kehitysyhteistyötä vai vienninedistämistä? kysyy Palander ja on selvästi sitä mieltä, että yritystoiminnan käynnistämiseen tarvitaan kehitysyhteistyövaroja.

Timo Palanderin mukaan suomalaiselle pk-yrityksellä ei ole varaa lähteä yhteistyöhön afrikkalaisen yrityksen kanssa ellei kumpikin hyödy.

– Yrityksiä pitäisi tukea yhteistyön elinkeinopoliittisissa edellytyksissä ja uuden liiketoiminnan käynnistämisessä. Olisi moraalitonta olla käyttämättä kehitysyhteistyössä sitä resurssia, joka on pk-yrityksissä.

Palander haluaa löytää ne suomalaiset yritykset, jotka ovat valmiita lähtemään kehitysmaihin laajentamaan toimintaansa ja yhteistyöhön paikallisten yritysten kanssa.

– Suomen Yrittäjissä olemme valmiita aktiivisesti ja aggressiivisesti etsimään tällaisia yrityksiä jäsenkunnastamme ja tukemaan yhteyksien luomista. Voimme tehdä hakemuksia julkisesta tuesta pk-yrityksille, koska meillä on byrokratia-osaamista.