Miten vähemmän olisi enemmän?

17.5.2015 klo 18:04 Kolumnit Merja Eräpolku

Vaalituloksen myötä KD:n päättäjät ja henkilöstö kohtasivat karun todellisuuden. Puoluetuen, ryhmäkansliamäärärahan ja avustajaresurssien vähetessä kansanedustajien määrän suhteessa on saatava jälleen kerran työt tehtyä pienemmällä porukalla. Tilanne tuntuu kohtuuttomalta. Moni on tehnyt syksystä alkaen työtä niin täysillä kuin on vain voinut ja usein myös oman vapaa-aikansa uhraten. Lisäksi hallituskauden päättyessä loppuvat työt myös ministerin esikunnalta, joka on ollut korvaamaton joukkue myös puolueen työtä ajatellen.

Ideana on, että työnteko tehostuu henkilökunnan erikoistuessa mutta toisaalta työskennellessä aiempaa joustavammin koko ryhmän palveluksessa.

Henkilöstömenojen (siis henkilöstön) karsiminen on ahdistavaa kaikille työyhteisön jäsenille ja tietysti myös niille, jotka nuo päätökset joutuvat tekemään. Vähemmällä henkilöstöllä olisi saatava aikaan entistäkin enemmän. Tämän toteutumiseksi KD:n eduskuntaryhmä päätti osallistua kokeiluun, jossa aiemmin eduskunnan kanslian palkkaamien kansanedustajien henkilökohtaisten avustajien sijaan palkataan kansanedustajia avustavaa henkilöstöä ryhmäkanslian alaisuuteen. Tässä niinsanotussa ryhmäkansliamallissa jokainen työntekijä palvelee aiempaa enemmän omalla erityisosaamisellaan ja erityisillä vastuualueilla. Ideana on, että työnteko tehostuu henkilökunnan erikoistuessa mutta toisaalta työskennellessä aiempaa joustavammin koko ryhmän palveluksessa.

Ryhmäkanslian uusi organisaatiomalli edellyttää kaikilta joustavuutta sekä kunkin vahvuuksien (ja heikkouksien) tunnistamista. Hyvin yhteen hitsautuneena ja kutsumustietoisena tiiminä voidaan parhaalla mahdollisella tavalla työskennellä yhteisten päämäärien eteen.

Vanhastaan tiedämme, että työ sujuu parhaiten avoimuuden ja ystävyyden ilmapiirissä, KD-perhepiirissä. Sovittuna on jo yhteisiä lounaita, rukoushetkiä ja kuntosalisessioita. Kaikkia niitä tarvitaan edistämään hyvää tiimityötä ja jaksamista.

Ylös