Kun Sari Essayah valitaan Kristillisdemokraattien puheenjohtajaksi, Euroopan parlamenttiin tai eduskuntaan, muuttuu perheen elämä aina peruuttamattomasti. – Mutta me olemme Sarin tukena ja takana aina, sanoo aviomies Robert Knapp.

Julkisuudesta poissa pysyttelevä Roope antoi poikkeuksellisesti erikoishaastattelun KD-lehdelle.

– Isot päätökset on aina tehty yhdessä, kertoo Sari Essayah’n aviomies Robert Knapp.

Juoksemista rakastava ja lenkkareissa kulkeva Roope sonnustautui tummaan pukuun ja edusti vaimonsa rinnalla Savonlinnan puoluekokouksessa viime viikonloppuna, kun Sari Essayah valittiin Kristillisdemokraattien puheenjohtajaksi.  Hetkelliset salamavalojen välähdykset eivät häiritse, mutta arkielämässä Roope haluaa olla julkisuuden valokiilan varjopuolella.

Eivätkö ihmiset ymmärrä, kuinka uskollinen ja periaatteellinen Sari on?

– Olemme koko perhe täysillä Sarin takana ja hänen tukenaan, mutta haluan pysytellä taustalla, Roope sanoo.

– Tämä Sarin valinta Kristillisdemokraattien puheenjohtajaksi ei tee nyt suurta muutosta perheemme elämään, paitsi sen, että Sari on entistä vähemmän kotona, Roope toteaa.

 

Vuosi sitten kesällä Essayah-Knappin perheessä koettiin ehkä suurin muutos. Voisi luulla, että paluu Suomeen viiden Belgian-vuoden jälkeen olisi kohtalaisen helppo.

– Tämä muutos oli erityisen haastava. Siinä on vieläkin opeteltavaa. Nuorten tyttöjen elämässä viisi vuotta Brysselissä on todella pitkä aika.

Sarista tuli koko Suomen äänikuningatar kesäkuun eurovaaleissa 2014. Yli 61 000 ääntä eivät kuitenkaan riittäneet jatkokauteen Euroopan parlamentissa. Perhe palasi Sarin kotipaikkakunnalle Lapinlahdelle, jonne nuori pariskunta oli rakentanut talon Sarin kilpakävelijäuran aikana 1990-luvun alkuvuosina. 14-vuotiaalle Nealle ja 17-vuotiaalle Nooralle Lapinlahti oli kuitenkin uusi kotipaikka, sillä perhe oli kesällä 2009 lähtenyt Eurooppaan Paimiosta Varsinais-Suomesta, jossa tytöt kävivät koulua ja josta Sari Essayah toimi Kristillisdemokraattien puoluesihteerinä ja Roope Knapp turkulaisen erityislastenkodin ohjaajana.

Tämän vuoden huhtikuussa Sari meni Savo-Karjalan vaalipiiristä ryminällä läpi eduskuntaan. Samalla Roope joutui tarkkaan pohdintaan omien tulevaisuudensuunnitelmiensa kanssa. Hän oli ollut 15 vuotta työsuhteessa Turun kaupungilla, joista viisi vuotta oli palkatonta vapaata puolison EU-tehtävän vuoksi.

– Keväällä pohdin, mitä teen loppuelämälläni. Palaanko sittenkään enää Turkuun, entä jos tuleekin vastaan jotain muuta, Roope kuvailee kevään mietteitään.

– Minulle oli äärettömän tärkeää se, että elämäni asiat menisivät Jumalan johdatuksessa.

 

Roope oli nuori lupaava triathlonisti, kun kaksi asiaa muuttivat hänen elämänsä täysin uuteen asentoon. Harjoitusleirillä rankkaakin rankemman lajin kilpailija kohtasi toisen kestävyysurheilijan, joka oli tehty yhtä sitkeistä aineksista. Nuoret rakastuivat. Sari Essayah’sta tuli 1991 Roopen vaimo. Mutta myös Roopen elämänkatsomusasiat menivät uusiksi.

– Tulin 24 vuotta sitten uskoon. Löysin Jumalan ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen, ja löysin vaimon. Siitä lähtien olen uskonut, että elämässäni on Jumalan johdatus.

Pariskunta eli Sari Essayah’n kilpaurheiluvuodet yhdessä, koki harjoitus- ja kisakaudet sekä huikean menestyksen maailman- ja euroopanmestaruuksineen. Sari valmistui ekonomiksi ja Roope kuntohoitajaksi ja liikunnanohjaajaksi. Tytöt syntyivät 1998 ja 2001. Sari istui ensimmäisen kauden eduskunnassa 2003–2007, ja pääsi Euroopan parlamenttiin viisivuotiskaudelle 2009.

 

Ihmisten ennakkoluuloihin Kristillisdemokraatteja kohtaan liittyy paljon sellaista negatiivista, mikä väsyttää Roopea.

– On niin tylsää, kun minulle sanotaan jatkuvasti, että ’sulla on mahtava vaimo, mutta väärässä puolueessa’.

– Eivätkö ihmiset ymmärrä, kuinka uskollinen ja periaatteellinen Sari on? Roope ihmettelee.

Sari Essayah oli kilpauransa aikana uskollinen myös omalle kasvattajaseuralleen. Hänelle aivan varmasti sateli menestyksen myötä jos jonkinlaista houkuttelua suurempiin ja varakkaampiin seuroihin. Sari oli ja pysyi Lapinlahden Vedon tyttönä.

 

Heinäkuussa Roope irtisanoi itsensä Turun kaupungilta. Lokakuun ensimmäisenä päivänä hän aloittaa Lapinlahden Helluntaiseurakunnassa diakonin työt. Työ on osa-aikainen, ja hän aloittaa nyt syyskuussa myös opiskelun Iso Kirja -opiston Diakoniapolulla.

– Vastaan seurakunnan ruokatyöstä. Jaamme ruokaa kerran viikossa. Lisäksi tehtävääni kuuluu perinteistä diakoniatyötä, esimerkiksi kotikäyntejä. Nämä ovat lähellä sydäntäni.

 

Perheessä on eletty monia raastavia aikoja, kun äiti on ollut ympäripyöreitä päiviä vaalityössä ja paineet ovat olleet kovat.

– Kunnioitan Saria suunnattomasti siinä, että kovan paineen alaisena hän tekee työnsä äärimmäisen hyvin, mutta luottaa sen jälkeen johdatukseen aivan mottonsa mukaisesti. ’Do your best, leave to God the rest’ eli ’Tee parhaasi ja jätä loppu Jumalalle’.

 

Sitkeät polvivaivat ovat onneksi helpottaneet, joten Roope saa harrastaa lempilajiaan juoksemista. ”Hipsutteluksi” hurjia vetojaan kutsuva Roope on erityisen mieltynyt pitkän matkan projekteihin. Hän pyrkii juoksemaan vuodessa maratonin tai kaksi, joita varten pitää puolen vuoden harjoitusjakson.

– Sopii minulle, että olen ilmoittautunut maratonille, niin jaksan lähteä lenkille, intohimoinen juoksija virnistää.

– Koen suurta nautintoa myös siitä, että olen saanut kavereitakin innostumaan liikkumisesta ja  juoksemisesta, toteaa Facebookissa JD-Juokseva Diakoni -lisänimen saanut Roope.