Hoitavia käsiä vanhuspalveluihin

5.11.2015 klo 11:14 Kolumnit Päivi Räsänen

”Hoitajien vähimmäismitoituksesta on säädettävä laki, mikäli yksikin vanhusten ympärivuorokautisen hoidon toimintayksikkö jää hoitajamitoituksessa vuoden 2014 lopussa alle tavoitetason.”  Näin eduskunta linjasi kolme vuotta sitten. Toisin kävi. Lakiesitys kaatui tämän vuoden alussa tuolloisen pääministeripuolueen vastustukseen. Mitoitus jäi kuitenkin laatusuositukseksi vanhuspalveluihin.

Kiittämättömyys ei tuo menestystä yhteiskunnalle.

Nyt hallitus on vähentämässä vanhusten hoitajia alentamalla suositusta nykyisestä 0,5 hoitajasta 0,4 hoitajaan potilasta kohden. Käytännössä esimerkiksi 18 asukkaan yksikössä olisi aamuvuorossa kaksi hoitajaa, ilta- ja yövuorossa molemmissa yksi hoitaja kolmen hoitajan ollessa viikkovapaalla. Suurimman osan vuorokaudesta yhden ihmisen on hoidettava jokaisen ruokailut, pesut, lääkkeet ja muut hoitotoimet, virikkeet, juttelut ja kontaktit omaisiin.

Hoivayksiköissä asuvat vain he, joiden toimintakyky on merkittävästi alentunut. Kevyesti hoidettavia ei ympärivuorokautisessa hoidossa juurikaan enää ole hoitajamitoitusta tasaamassa, sillä he asuvat tuettuina omissa kodeissaan.

Hoitajien suhteellista määrää ei siis voida vähentää. Tarve on päinvastainen.

Saimme viime hallituskaudella aikaan vanhuspalvelulain, josta tein lakialoitteen jo kahdeksan vuotta sitten. Lain vaikutuksesta viime vuonna enää joka kymmenes hoitolaitos alitti hoitajamäärän vähimmäistason, kun vuonna 2013 sen alitti joka viides hoitopaikka.

”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, jotta menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.” Kiittämättömyys ei tuo menestystä yhteiskunnalle.

Vanhuspalveluiden parantaminen maksaa, mutta kustannuksista huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme.

Ylös