Kristillisdemokraatit ovat saaneet kunniamaininnan Suomen ykkösajattelijalta Tuomas Enbuskelta. Me olemme Suomen feministin puolue. Syiksi älykkö luettelee mm. ”Puolueen nykyisistä kansanedustajista 60% on naisia, sen 2000-luvun europarlamentaarikoista ja ministereistä 100% on ollut naisia, sen puheenjohtaja on ollut yli vuosikymmenen nainen, lähes kaikki eduskunta-avustajat, eduskuntaryhmän pääsihteeri sekä valtiosihteeri ovat naisia. Jopa päätoimittaja on nainen. Muissa eduskuntapuolueissa ei ole naisia puheenjohtajina.”

Äänet menee muille äijäpuolueille.

Kirjoituksesta voi olla ylpeä. Onhan se saavutus, että julkiateisti kehuu meitä tasa-arvon edistämisestä sekä naisten aseman parantamisesta yhteiskunnassa.

Uskon että nämä naiset ovat ansainneet paikkansa osaamisellaan, ei sukupuolellaan. Enbusken kaltaiset mielipidevaikuttajat lataavat meistä totuuksia, joita suuri yleisö hyvin helposti omaksuu.

Seurauksena voi olla tilanne, että meitä miehiä ruvetaan pitämään lähes hassunkurisina toimijoina naisten puolueessa. Mielikuvien politiikassa tällainen feministi-imago voi osaltaan selittää sitä, miksei perussuomalaisten kannatuksen lasku ei ole kanavoitunut suuressa määrin meille. Äänet menee muille äijäpuolueille.

Taktinen tasapaino pitäisi vallita jo äänestäjien vuoksi. Pitäisikö miesten radikalisoitua ja polttaa, ei rintaliivinsä vaan rintakarvansa puolueen barrikadeilla? Parempi tapa edistää miesvastavallankumousta olisi perustaa se puolueelle kaivattu miesverkosto.

Miesverkosto voisi antaa näkökulmaa asioihin, jotka jäävät politiikassamme piiloon. Muuten käy kuten seurakunnissa. Ensin lähtevät miehet. Naisilla on hetken kivaa keskenään, kunnes he lähtevät etsimään miehiä muualta. Pappi sammuttaa valot.