Kevytyrittäjyys ei ole yrittäjyyttä, vaan keino työllistää itse itsensä. Kevytyrittäjissä on sekä palkansaajia että työttömiä kuin myös päätoimisia kevytyrittäjiä. Useimmat heistä tekevät itselleen mieluisia töitä ja saavat samalla lisäansioita.

Kevytyrittäjä on henkilö, joka hankkii itse toimeksiantajansa, tekee sovitut työt ja antaa laskutuksen hoidettavaksi siihen erikoistuneelle palveluntarjoajalle. Ilmiö on Suomessa vielä melko uusi, mutta kasvava.

Kevytyrittäjät luokitellaan asiasta riippuen palkansaajiin ja yrittäjiin: verotuksen, vakuutusten ja kirjanpitovelvollisuuden näkökulmasta he ovat palkansaajia, mutta työttömyysturvan näkökulmasta yrittäjiä.

Sitra ja Osuuskunta Eezy selvittivät kevytyrittäjyyttä kyselytutkimuksella, johon saatiin reilut tuhat vastausta. Tutkimus on ensimmäinen laatuaan Suomessa ja valottaa näiden itsensätyöllistäjien taustoja, motiiveja ja kokemuksia.

Työntekoa hankaloittaa kevytyrittäjien epämääräinen asema eri viranomaisiin nähden.

Kevytyrittäjän prototyyppi on suunnilleen tällainen: hän on useimmiten mies, yli 30-vuotias ja asuu eteläisessä Suomessa. Hänellä on alempi korkeakoulututkinto tai toisen asteen koulutus.

 

Noin 60 prosenttia kyselyyn vastanneista kertoo työskentelevänsä satunnaisesti. Yli puolet tekee töitä taiteen ja viihteen, viestinnän tai rakentamisen toimialoilla.

Yleisiä ammattinimikkeitä ovat esimerkiksi muusikko, toimittaja, kirvesmies ja asiantuntija. Useimmiten heidän osaamistaan hyödyntää pienehkö, alle 10 työntekijän yritys tai kotitalous. Toimeksiantajia on pääsääntöisesti enemmän kuin yksi.

Kyselyn mukaan kevytyrittäjän prototyyppi on suunnilleen tällainen: hän on useimmiten mies, yli 30-vuotias ja asuu eteläisessä Suomessa. Hänellä on alempi korkeakoulututkinto tai toisen asteen koulutus.

Noin joka viides vastaaja työllistää itsensä ainoastaan kevytyrittäjänä ja joka neljännelle se on sivubisnes kokopäivätyön tai opiskelun ohessa. Neljänneksellä on jokin osa-aikainen työ tai eläke kevytyrittäjyyden rinnalla ja noin neljännes saa samanaikaisesti myös työttömyyskorvausta. Osa-aikaisesti työllistyvä kevytyrittäjä voi olla oikeutettu soviteltuun päivärahaan.

Päätoimisissa kevytyrittäjissä on enemmän teollisuuden, rakentamisen, kuljetuksen ja varastoinnin osaajia, kun taas sivutoimisissa töissä painottuivat taiteet ja viihde, informaatio- ja viestintäala sekä erilaiset tukipalvelut.

Useimmille vastanneista kevytyrittäjyys sopii elämäntilanteeseen ja aikaisemmin hankittuun ammattitaitoon. Tyytyväisimpiä ovat ne vastaajat, jotka toimivat kevytyrittäjinä kokopäiväisen palkkatyön rinnalla tai kokopäiväisesti kevytyrittäjänä.

Haasteina nousevat esiin muun muassa työmäärän vaihtelu, työstä käteen jäävän rahamäärän vaikea arviointi sekä epämääräinen asema palkansaajan ja yrittäjän välimaastossa.

Laskutusmäärissä oli huomattavaa vaihtelua, mutta 75 prosenttia vastaajista ilmoitti laskuttaneensa viime vuonna alle 5 000 euroa. Laskutuksesta vähennetään verojen lisäksi myös työantajan sosiaaliturvamaksut ja laskutuspalvelun palkkio.

Noin kolme neljästä vastaajasta aikoo jatkaa kevytyrittämistä. Vaikka noin joka kolmannella oli aiempaa kokemusta yrittäjänä, oikeasta yrittämisestä y-tunnuksineen haaveilee alle 20 prosenttia vastaajista.