Saapuessani iltarastien pitopaikalle huomaan, että tällä kertaa innokkaita luonnossa liikkujia on poikkeuksellisen paljon. Sidon nastarini huolella ja astelen itsevarmana kohti lähtöä. Yritän riskillä ensimmäiselle rastille, reidet hapoilla suon yli rämpiessäni tajuan, että paremmalla reitinvalinnalla olisin jo lipulla. Leimaan rastilla nopeasti ja ryntään hätäillen eteenpäin, jolloin vauhti, etäisyydet ja suunta karkaavat käsistä. Lähes 10 minuuttia karttaa käännellessä sitä turhautuu, kunnes on pakko pysähtyä, niellä ylpeytensä, palata takaisin ja suunnistaa rastiväli uudelleen.

Suunnistuksessa kiehtoo monipuolisuuden ohella se, että sen lainalaisuudet pätevät hyvin myös politiikassa.

Suunnistus on minulle rakas harrastus. Lajissa kiehtoo monipuolisuuden ohella se, että sen lainalaisuudet pätevät hyvin myös politiikassa. Molemmissa tapauksissa reitillä saattaa kohdata taantuman syviä soita ja painanteita tai korkeasuhdanteen nopeakulkuisia kankaita ja kallioita. On tärkeää, että edettävä suunta on selkeä ja reitinvalinta on huolellinen: jokainen kuoppa ja kanto eivät saa vaikuttaa suunnitelmaan, joka on kyseiselle rastivälille tehty.

Tämä pitää huomioida nyt kun Sipilän hallituksen puolelta luodaan pohjaa kauas kansakuntamme tulevaisuuteen muun muassa soten, työehtojen sopimisen ja kuntien roolin osalta. Virheen sattuessa olisi syytä rauhoittaa tilanne ja paikantaa itsensä ”kartalle”. Monesti liian kova vauhti tekee suorituksesta huolimattoman ja altistaa virheille. Tällaisilla päätöksillä ylläpidämme selkeätä strategista suuntaa, ilman että reagoimme vain ympäristön ärsykkeisiin. On tärkeätä nähdä metsä puilta, ja muistaa, että emme rakenna vaalivoittoja, vaan huomisen yhteiskuntaa tuleville sukupolville.