Kirjoittaja Lauri Kangasniemi vertaa vuosien 2016 ja 2008 poliittista tilannetta Yhdysvaltain presidentinvaalien alla. Tänään 4. heinäkuuta vietetään Yhdysvaltain kansallispäivää.

Vuoden 2008 alussa maailma näytti monella tapaa valoisalta paikalta Valkoisen talon länsisiivestä katsottuna. Finanssikriisi oli vasta näkemässä päivänvalon ja kansainvälisestikin nautittiin vakaasta kasvusta, jota nousevat taloudet vauhdittivat.

Suurimmat varjot muodostuivat terrorismista ja sodasta. Sota Irakissa oli jatkunut lähes viisi vuotta, Afganistanissa yli seitsemän.

Tammikuussa 2001 presidenttinä aloittanut George W. Bush sai saman vuoden syyskuussa todistaa todellista sokkia maailman vaikutusvaltaisimman miehen asemassa. Syyskuun 11. päivän terrori-iskut New Yorkissa ja Washington DC:ssa määrittivät tuoreehkon presidentin epistolan seuraavaksi kahdeksaksi vuodeksi. Terrorismi toi ennen kokematonta epävakautta kansainvälisiin suhteisiin.

Yhdysvallat suoritti sotilaalliset interventiot niin talibanien turvasatamanaan hyödyntämään Afganistaniin kuin Saddam Husseinin johtamaan Irakiin.

Tammikuussa 2008 viimeistä vuottaan presidenttinä aloittanut Bush sai saman vuoden syyskuussa todistaa toista todellista sokkiaan maailman vaikutusvaltaisimman miehen asemassa. Investointipankki Lehman Brothers hakeutui yrityssaneeraukseen 15. syyskuuta 2008, ja globaali finanssikriisi alkoi. Myös rahoitusmarkkinoiden kriisi toi uutta ja odottamatonta epävakautta.

Läpi Obaman presidenttikausien globaalin talouden yllä on ollut runsaasti kysymysmerkkejä ja epävarmuutta.

Vaikka finanssikriisi alkoi jo Bushin toisella kaudella, sen vaikutukset näkyivät merkittävästi Barack Obaman kahdeksanvuotisen presidenttiyden aikana, josta tätä kirjoittaessa on kulunut jo seitsemän vuotta.

Vuonna 2004 presidenttiytensä keskivaiheilla Bush asui Yhdysvalloissa, jonka bruttokansantuote kasvoi huimaa 3,8 prosentin vuositahtia. Vuonna 2012 Obama heräsi aamuun valtiossa, jossa vuosittainen bruttokansantuotteen kasvu oli hiljalleen finanssikriisin jälkeen toipumassa reiluun kahteen prosenttiin.

Läpi Obaman presidenttikausien globaalin talouden yllä on ollut runsaasti kysymysmerkkejä ja epävarmuutta. Kasvu teollisessa maailmassa on ollut hidasta, Euroopassa on kärvistelty eurokriisi, protektionismi on hiljalleen lisääntynyt ja nousevien talouksien suhteellinen asema on edelleen kasvanut maailmantaloudessa.

Bushin presidenttikausilla talous oli huolena vielä vähäinen. Kansainvälisestikin elettiin jatkuvalta näyttävän kasvun aikaan. Sota sen sijaan oli vitsaus numero yksi.

Barack Obama haistoi tilanteen erinomaisen taitavasti. Sotimiseen ulkomailla kyllästyneet yhdysvaltalaiset äänestivät hänet maansa presidentiksi. Presidentin mandaattia seurasi Nobelin rauhanpalkintokin, vaikka konkreettiset näytöt rauhan puolesta olivat vielä olemattomat.

Varovaisuus sodan ja konfliktien kanssa näkyi Obaman ulkopolitiikassa vahvasti.

Professori Niall Ferguson on maininnut kirjoituksessaan Wall Street Journalissa Valkoisen talon henkilökunnan jäsenten todenneen toimittajille, että Obaman ulkopoliittinen doktriini kiteytyy muotoon ”do not do stupid shit”. Älä tee mitään typerää. Toisin sanoen vältä riskejä.

Kuten Fergusonkin alleviivaa, vuoden 2012 presidentinvaalidebatissa Mitt Romney kutsui Venäjää Yhdysvaltojen merkittävimmäksi geopoliittiseksi huolenaiheeksi. Obama vastasi Romneyn näkemykseen naljailemalla, että 1980-luku pyytää palauttamaan ulkopolitiikkansa.

Huolimatta siitä, millaiseen analyysiin Romneyn ajatukset pohjautuivat, on hyvä muistaa, että Vladimir Putin joka tapauksessa jätti eriävän mielipiteen alkuvuodesta 2014 valtaamalla Krimin niemimaan.

Samaan aikaan epävakaus Lähi-idässä on kasvanut. Syyrian sisällissota on jatkunut pian viisi vuotta epävakauden ruokkiessa myös ISIS-järjestön kasvua alueella. Terrorismi sai runsaasti uusia uhreja Pariisissa sekä Brysselissä.

Nyt vastakkain Yhdysvaltain presidentinvaaleissa näyttävät päätyvän Hillary Clinton sekä Donald Trump.

Samaan aikaan jatkuvat ääriliikehdintä ja epävakaus Lähi-idässä. Euroopan itärajalla on ekspansiivisesti ja häikäilemättömästi toimiva suurvalta.

Voi olla, että tuleva Yhdysvaltain presidentti joutuu kohtaamaan kaudellaan juuri niitä ongelmia, jotka hetken aikaa vaikuttivat historialta.

Kirjoittaja Lauri Kangasniemi on opiskellut kansainvälistä politiikkaa Tampereen yliopistossa. Hän toimi KD Nuorten puheenjohtajana 2013.