Sisäilmaongelmiin tarvitaan ratkaisukeskeinen malli 

23.10.2016 klo 09:19 Kotimaa Esa Erävalo

– Sisäilmasairaat voidaan jakaa kolmeen ryhmään, sanoo Katja Pulkkinen Homepakolaiset ry:stä.

Katja Pulkkinen jakaa sisäilmasairaat kolmeen ryhmään:

• työkykyiset, eli 1. asteen sisäilmasairaat,

• työpaikkarajoitteiset, eli toisen asteen sisäilmasairaat, joita arvioidaan olevan jo 250.000.

• työkyvyttömät, eli 3. asteen sisäilmasairaat, joita on Suomessa arviolta 20.000.

Ympäristöherkillä 3. asteelle siirryttäessä on vakavia oireita ja he voivat niiden takia syrjäytyä, eivät kykene käymään töissä, ovat usein asunnottomia ja menettävät tärkeitä sosiaalisia suhteita.

– Ne, jotka nyt oireilevat lievästi ykköstasolla tulevat muutaman vuoden tai vuosikymmenen kuluttua siirtymään 2-3 tasoille, sanoo Katja Pulkkinen.

Mitä aikaisemmin altistuminen katkaistaan, sitä alhaisemmaksi sairastumisen aste jää, mutta ongelmat ovat varhaistuneet ja pahentuneet.

– Minun sukupolveni alkoi oireilemaan yliopistossa tai sen jälkeen, nyt on jo ala-asteella sisäilmasairaita.

Sisäilmaongelmia voivat aiheuttaa paitsi homeet, myös lattiamattojen liimahöyryt, muovinpehmentimet, palonestoaineet, ftalaatit, liuottimet tai vaikka siivoamatta jäänyt rakennuspöly.

– Koko ajan löydetään uusia homelajeja, joita ei ole aiemmin tutkittu. Jos tunnettuja homeita ei työpaikalta löydy, se ei tarkoita, etteikö siellä olisi muita.

Sisäilman homeille ja kemikaaleille altistuneita ja herkistyneitä ihmisiä ei monesti osata diagnosoida oikein. Heitä ohjataan yhä pääsääntöisesti käyttäytymisterapioihin ja ongelmia pidetään psyykkisinä.

– Syy- ja seuraussuhteet ja kaikkien tekijöiden yhteisvaikutukset ovat nykytietämyksellä mahdottomia aukottomasti selvittää, sanoo Katja Pulkkinen.

Siksi olisi Pulkkisen mielestä syytä ohittaa diagnoosiongelmat ja lähteä etsimään ratkaisuja toimintakykyyn pohjautuen. Hän on Ratkaisuja sisäilmasairaille-projektin projektipäällikkö.

Pulkkisen mielestä olisi syytä ohittaa diagnoosiongelmat ja lähteä etsimään ratkaisuja toimintakykyyn pohjautuen.

Tällaista kuntoutusmallia on kehitetty Kanadassa Nova Scotian provinssissa. Suomessa mallia kävi pari viikkoa sitten esittelemässä tutkimus- ja kehitysjohtaja Tara Sampalli.

– Olemme saaneet ihmisiä palaamaan töihin, kun heille on tehty työjärjestelyjä, esimerkiksi sijoitettu työpiste rakennuksen toiseen siipeen, tai vaihdettu muovimatot pois, kertoi Sampalli.

Nova Scotian mallia kannattaisi miettiä Pulkkisen mukaan Suomessakin.

– Sairastuneille pitäisi räätälöidä työ- tai opiskeluympäristö, jossa he voivat työskennellä tai opiskella.

Terveydenhuollossa tulisi seurata toimenpiteiden toimivuutta.

– Pitäisi olla palautejärjestelmä, seurata pääsikö potilas töihin, ratkesiko ongelma.

Ratkaisuhakuisesta toimintamallista seuraa työtehon nousua, sairaslomien vähenemistä, säästöjä ja kohennusta työpaikkailmapiiriin.

Ylös