EPP:n periaateohjelmassa luetellut perusarvot pohjaavat kaikki kristilliseen ihmisnäkemykseen. Tämä koskee myös perusarvoa ”totuus”.

Kristillisen totuuskäsityksen syvä ydin on, että Jumala itse on totuus, Jeesus Kristus on totuus, Pyhä Henki on totuuden henki ja Jumalan sana on totuus. Totuus on persoona. Pyrkimys olla yhteydessä Jumalaan, joka on olemukseltaan totuus ja rakkaus, on samalla pyrkimystä elää totuudessa ja rakkaudessa.

Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan meillä ihmisillä on kuitenkin luontainen taipumus itsepetokseen ja ”totuuden kaunistelemiseen tai muuntelemiseen” eli valehteluun. Jos ihminen on tietoinen siitä, että hän elää jatkuvasti Jumalan katseen alla, oman vajavaisuutensa lisääntyvän tuntemisen pitäisi muuttaa häntä nöyräksi armon etsijäksi. On pakko pyytää apua Jumalalta nähdäkseen realistisesti oman todellisen tilanteensa ja suuntautuakseen elämään totuudellisesti ja rakkaudellisesti.

Politiikassa totuuden vaatimus korostuu, sillä totuudellisuus on helppo unohtaa, kun hakee suurempaa kannatusta vaaleissa. ”Tiedämme mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä miten tulisimme uudelleen valituiksi tehtyämme sen”, kerrotaan nykyisen komission puheenjohtajan Jean-Claude Juncker’in (EPP) sanoneen.

Vaalikampanjassa on houkutus luvata liikoja, korostaa omaa hyvyyttään, vaieta itselleen epäedullisesta ja välttää tuomasta esiin esimerkiksi julkisen talouden kriisin vaatimia toimenpiteitä. Hallitusohjelma on kompromissi ja puolue voi oikeastaan ennen vaaleja luvata vain, että tulemme neuvotteluissa korostamaan ja ajamaan näitä ja näitä asioita. Äänestäjät tarvitsevat totuudenmukaisen vision siitä, mihin puolue lyhyellä ja pitkällä aikavälillä pyrkii, mitä se korostaa ja ajaa.

Politiikassa on houkutus väittää omaksi aikaansaannokseksi sellaista mihin ei ole juuri lainkaan vaikuttanut. Ja toisinpäin: pienen puolueen on vaikea omia mitään omaksi ansiokseen, sillä aina samalle kannalle on täytynyt suostua enemmistö muiden puolueiden edustajia – ja tulevaakin yhteistyötä pitää varjella. Todelliset vaikuttajat eivät aina pääse julkisuuteen, kun toiset keräävät irtopisteitä.

Totuudellinen poliitikko on johdonmukainen. Mikä on ollut totta hallituksessa, on oltava sitä oppositiossakin ja päinvastoin. On valitettavan helppo löytää eduskunnan pöytäkirjoista aiemman opposition rajua arvostelua kohdistuen silloisen hallituksen politiikkaan… jota entiset oppositiopuolueet nyt itse hallituksessa harjoittavat jopa entistä rajumpana. Oppositiossa on houkutus räväkästi haukkua kaikkea mikä liikkuu.

Monimutkaisen yhteiskunnan ongelmiin on harvoin yksinkertaisia ratkaisuja. Totuuteen pyrkiminen edellyttää sen tunnustamista kuinka vähän asioita hallitsee. Muilla puolueilla voi hyvinkin olla esityksiä, jotka perustuvat parempaan tietoon ja parhaiden asiantuntijoiden löytämiseen. On oltava avoin erilaisille näkemyksille ja pyrittävä ymmärtämään niiden perusteet.

Pyrkimys totuudellisuuteen korostaa päätösten tekemistä paikkansa pitävän tiedon varassa. Se pakottaa päättäjiä perehtymään asioihin ja nojautumaan tutkimuksen antamaan tieteelliseen näyttöön. Erilaisia etuja ajavat lobbarit hyvin harvoin valehtelevat suoraan, he vain korostavat omia näkemyksiä painottavia ”osatotuuksia”. Poliittisen päättäjän pitää pyrkiä hallitsemaan asioiden eri puolet ja kuulla eri näkökantoja edustavia asiantuntijoita ja heidän arvioitaan päätösten vaikutuksista järjestelmiin, eri ihmisryhmiin ja ympäristöön. Omien arvojensa ja kokonaisnäkemyksensä perusteella voi sitten valita parhaan ratkaisun.

On eduksi, että kristillisdemokraatit eivät ole yksinomaan yhden tai kahden eturyhmän edustajia vaan etsivät kaikkien yhteistä hyvää tasapuolisesti. Kristillisdemokraatit on työväen, elinkeinoelämän, nuorten, eläkeläisten, ympäristöaktiivien ja maanviljelijöiden puolue, mutta ei kunkin erikseen vaan kaikkien yhdessä tasapuolisesti.