Kuten kaikki EPP:n ydinarvot myös solidaarisuus perustuu kristilliseen ihmisnäkemykseen: jokaisella ihmisellä on yhtäläinen ihmisarvo.

Oikeastaan kirjoitussarjassa EPP:n perusarvoista solidaarisuus tulisi käsitellä yhdessä subsidiariteetin kanssa, sillä kristillisdemokraattinen solidaarisuuskäsitys eroaa muista siinä miten se liittyy subsidiariteettiin, yksilön vapauteen ja vastuuseen ja itsensä toteuttamiseen.

Tuossa yhteydessä solidaarisuus tarkoittaa henkisessä tai aineellisessa köyhyydessä ja puutteessa elävien ihmisten auttamista siten, että he pääsisivät jälleen mahdollisimman pitkälle omille jaloilleen päättämään itsenäisesti omasta elämästään ilman pysyvää tukea. Tarkoitus on auttaa auttamaan itseään, aktivoida ihmisiä osallisuuteen ja kukoistamiseen omien kykyjensä mukaan.

Lisäksi kristillisdemokraatit painottavat yhteiskunnallista työtä tekevien järjestöjen suhteellista itsenäisyyttä ja arvostavat niiden hyväntekeväisyyttä, esimerkiksi kehitysyhteistyöjärjestöjen työtä. Tällöinkin luotetaan ihmisten omaan aktiivisuuteen, eikä keskitetä toimintaa julkiselle sektorille.

Pyrkimyksenä on, että julkinen valta ja yhteisöt toimivat omilla alueillaan yhteistyössä ja toisiaan tukien, ja julkinen valta ei tukahduta vaan kannustaa omaan aktiivisuuteen ja aktiiviseen kansalaisyhteiskuntaan. Julkisen vallan ei pidä ottaa kaikkea solidaarisuutta hoitaakseen, vaan antaa tilaa myös yhteisöille. Solidaarisuus on hajautettava.

Suomen historiassa on usein käynyt niin, että kristityt ovat ensin aloittaneet jonkin toiminnan solidaarisuudesta, lähimmäisenrakkaudesta, avuntarvitsijoita kohtaan. Kristityt ovat esimerkiksi perustaneet kouluja, yliopistoja, sairaaloita, hoitolaitoksia, ruoan jakelua jne., ja myöhemmin julkinen valta on ominut ne itselleen. Monessa eurooppalaisessa maassa valtio on antanut voittoa tavoittelemattomien järjestöjen Suomea enemmän jatkaa ja kehittää tällaista toimintaansa. Tulisiko suurten monikansallisten yritysten antaa nyt ottaa vastaavat tehtävät hoitaakseen ja muuttaa solidaarisuustyö voitontavoittelun välineeksi? Solidaarisuus ei saa olla ahneuden verhona.

Kristillisdemokraatit pitävät solidaarisuutta kaikkia ihmisryhmiä velvoittavana asenteena. Se murtaa luokkarajat ja johtaa yhteistyöhön. Yritysvastuu ja verojen rehellinen maksaminen ovat osa solidaarisuutta. Solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus kietoutuvat toisiinsa. Kaikella, mikä tapahtuu yhdelle on vaikutuksia toisiin. Olemme yhteisö, jossa kannamme huolta toisistamme, organismi, jossa yhden osan pahoinvointi heijastuu muihin jäseniin. Solidaarisuus alkaa perheestä ja ulottuu kaikkiin, jotka teemme lähimmäisiksemme. Politiikkaan osallistuminen on solidaarisuustyötä.

Solidaarisuuden pitää ulottua myös tuleviin sukupolviin: meidän on jätettävä yhteiskunta ja ympäristö paremmassa kunnossa lapsillemme kuin periessämme ne aiemmilta sukupolvilta. Ympäristön suojelu on keskeistä. Kristillisdemokraatit pyrkivät luomaan olosuhteet kehittää kiertotaloutta ja uusia ympäristöystävällisiä keksintöjä ja ratkaisuja, jotka suuntaavat kestävään kehitykseen ja nopeasti vähentävät ihmiskunnan aiheuttamaa ympäristörasitusta.

Maailman maiden ja EU:n jäsenmaiden keskinäinen solidaarisuus ei KD:n mielestä tarkoita jatkuvasti lisääntyviä tulonsiirtoja, vaan mahdollisuuksien antamista kansakunnille itse työllään nostaa elintasoa, kun tuotanto siirtyy sinne, missä sille luodaan parhaat edellytykset. Avun on tehtävä itsensä tarpeettomaksi. Tämän ajattelutavan mukaan kannattaa kehitysyhteistyössä antaa apuna onki, jolla voi itse kalastaa, eikä kaloja. Antaa mahdollisuudet omaan työhön ja vastuunottoon.

Hätäapu on aina välttämätöntä ihmishenkien pelastamiseksi. Kuitenkin esimerkiksi luonnonkatastrofien tai tautiepidemioiden suhteen tehokkainta on usein niiden ennaltaehkäisy, kuten ilmastonmuutoksen hillitseminen tai antibioottien liikakäytön rajoittaminen.