Panu Pihkala, 37, tutkijatohtori Helsingin yliopistolta on ollut yli viisi vuotta kristillisen ympäristöjärjestö A Rocha Suomen puheenjohtaja.

– Parikymppisenä teologian opiskelijana kasvoi kiinnostus kansainvälisiin ongelmiin ja ympäristökysymyksiin. Olin mukana monissa järjestöissä, Pihkala kertoo.

Valmistuttuaan ja työskennellessään Kirkkonummella seurakuntapastorina 2005-10, Pihkala kirjoitti kirjan ”Luonto ja Raamattu”.

– Kirja perustui osittain graduuni. Seurakunnissa oltiin kiinnostuneita ympäristöasioista ja kiersin paljon puhumassa. Silloin minulla ei ollut vielä lapsia, Pihkala selvittää hymyillen.

Nyt hän on 1- ja 3-vuotiaiden poikiensa kanssa kotona isyysvapaalla. Lasten hoito ja syöttäminen sujuvat tottuneesti haastattelun lomassa.

Tärkeä elämänjakso oli puoli vuotta Yhdysvalloissa 2011. Väitöskirja luterilaisen ekoteologian pioneerin Joseph Sittlerin ekumeenisesta ekoteologiasta sai uusia virikkeitä.

– Sen jälkeen yritin koota kristillisestä ympäristötyöstä kiinnostuneita. Meitä liittyi A Rocha Suomeen ikään kuin toinen sukupolvi ja järjestön painopiste siirtyi Turun ja ex-puheenjohtaja Lennart Saaren seudulta Helsinkiin.

Ajoitus osui kohdalleen, sillä 2012 oli A Rochan kansainvälinen konferenssi.

– Siellä tutustuin Kanadan A Rochan toiminnanjohtajaan Markku Kostamoon. Heillä on lahjoituksena saatu maatila, Brooksdale’n ympäristökeskus, jossa he pyörittävät toimintaa. Sen on ollut minulle esikuvallista, kristilliseen toivoon ja iloon perustuvaa hyvää yhteisöllistä meininkiä.

Kansainvälisen A Rochan parinkymmenen kansallisen järjestön joukossa Suomi ja Hollanti ovat toimintatavaltaan vähemmistössä.

–  Muissa maissa on konkreettisia käytännön luonnonsuojelukohteita, meillä toiminta on verkostoitumista ja kasvatustoimintaa ilman luonnonsuojelukeskusta. Olemme keskittyneet herättelemään seurakuntia hoitamaan ympäristövastuutaan paremmin.

Suomalaisen ympäristöliikkeen taustalla Panu Pihkala näkee enemmän kristittyjen toimintaa kuin yleensä myönnetään.

Suomalaisen ympäristöliikkeen taustalla Panu Pihkala näkee enemmän kristittyjen toimintaa kuin yleensä myönnetään.

–  Jo 1800-luvun lopulla Zakharias Topelius perusti ensimmäisen ympäristöjärjestön, Kevät-yhdistyksen, Maj Förening.

Suomen ensimmäinen luonnonsuojeluvalvoja Reino Kalliola ei hänkään peitellyt kristillistä vakaumustaan kirjoittaessaan kolmiosaisen kokonaisesityksen Suomen luonnosta. Sen ykkösosassa vuonna 1946 hän kirjoitti: ”Sielumme näivettyy, jos emme voi kokea, saa nähdä ja kuulla, kaikin aistimimme tuntea luonnon rikkautta ja kauneutta – Jumalan kunniaa luonnossa.”

– Luonnonsuojelun ensimmäinen professori Pekka Nuorteva omasi myös kristillisen vakaumuksen. Kristillisissä kansanopistoissa alettiin järjestää ympäristönsuojelun kursseja. Ennen 60-luvun loppua ja 70-luvun alkua ei esiintynyt merkittäviä ristiriitoja asian suhteen, kertoo Pihkala.

A Rocha on vaihtoehto nykymuotoiselle ympäristöfilosofialle, joka alkoi muotoutua 1960-luvun lopulla.

A Rocha on vaihtoehto nykymuotoiselle ympäristöfilosofialle, joka alkoi muotoutua 1960-luvun lopulla. Silloin ympäristöasioissa arvosteltiin kirkkoa.

– Valitettavasti siihen aikaan seurakuntien ympäristökäytännöt tosiaan heijastelivat ympäröivän yhteiskunnan menetelmiä. Ei ihme, että Linkola ja kumppanit arvostelivat, miten kirkko 70-luvulla hoiti metsiään.

Aktiivisia kristittyjä meni toki mukaan suomalaisiin ympäristöjärjestöihin, joista kehittyi vahvoja.

– Ajateltiin, että kristittyjen on luontevinta toimia esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliitossa tai valtion kautta. Tässä on havaittavissa ajattelun eroja kansainvälisesti. Reformoitu ja luterilainen teologinen tausta vaikuttavat, arvioi Pihkala.

Molemmissa lähestymistavoissa on hänen mukaansa plussansa ja miinuksensa.

– Luterilaistaustaisella mallilla saadaan parhaimmillaan paljon aikaan, mutta vaarana on ajatella, että esivalta hoitaa kaiken. Esimerkiksi kansalaistottelemattomuus, vaikka se olisi tarkasti harkittua, on luterilaisille kauhistus.

– Reformoidun ajattelun vaikutuspiirissä on usein ollut erillisiä edelläkävijäporukoita, mutta vaarana on antaa kuva, että tämä eliittiporukka tietää parhaiten. Esimerkiksi USA:n ympäristöliike koetaan vähän ylimieliseksi, ’tulevat kertomaan meille mitä pitäisi tehdä’.

Lähestymistapojen yhdistelmänä A Rocha Suomi on kerännyt kiinnostuneita eri kirkkokunnista.

– Ymmärretään, että on tarvetta myös kristilliselle kansalaisjärjestötoiminnalle luonnonsuojelussa.

Kävi ilmi, että KD:n kunniapuheenjohtaja Esko Almgrenin lapsenlapsi Anssi Almgren toimii A Rochan varapuheenjohtajana. Hän on Pihkalan tavoin luterilaisen kirkon pappi.

–  Olemme Almgrenin kanssa myös kirkon ympäristökasvatuksessa, esimerkiksi Vihreät riparit -hankkeessa.

Mutta miksi kristittyjen luontosuhdetta tutkiva ekoteologia kehittyi ja miksi kristityn pitäisi välittää luonnosta?

–   Siinä on kaksi toisiinsa nivoutuvaa perustetta. On Jumalan käsky ”viljellä ja varjella” ja on luonnon oma arvo, sillä Jumala sanoi, että ”näin on hyvä”. Molemmat johtavat samaan suuntaan. Kolmas peruste johtuu sekin Raamatusta, eli ihminen on sidoksissa luomakuntaan, luotu yhteyteen muun luomakunnan kanssa.

Panu Pihkala toteaa, että ihmisenä oleminen määrittyy pitkälle suhteessa toisiin ihmisiin, mutta myös suhteessa elinympäristöön.

– Ihmisenä oleminen on ekologinen juttu, kyse on vuorovaikutuksesta ja keskinäisestä riippuvuudesta. Tätä moni psalmi hienosti kuvaa.

Luterilaisessa aineellisten asioiden arvostuksessa on taustalla Jumalan ihmiseksi tuleminen.

–  Sakramenttioppikin liittyy aineelliseen maailmaan. Luonnon maailmasta ihmisen jalostamasta leivästä ja viinistä tulee Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri.

Nykyään monia ihmisiä vaivaa ympäristöahdistus. Voi olla syvääkin toivottomuutta, kun ympäristön tila huolettaa. Haluaako edes lapsia, jos tulevaisuus on niin epävarma?

–  Näin reformaation merkkivuotena tärkeä tulokulma on ristin teologia, jossa puhutaan epätoivoon ja kärsimykseen liittyvästä ihmisen voimattomuuden kokemuksesta.

”Ristin teologi näkee asiat sellaisina kuin ne ovat eikä sellaisina kuin hän haluaisi niiden olevan”, kirjoitti Martti Luther.

”Ristin teologi näkee asiat sellaisina kuin ne ovat eikä sellaisina kuin hän haluaisi niiden olevan”, kirjoitti Martti Luther.

–   On ymmärrettävää, että haluaisi nähdä asiantilat parempina kuin ne ovat ja on vaikea myöntää oma osallisuutensa.

Panu Pihkala on itse ollut kasvissyöjä neljä vuotta, tosin ruokavalioon kuuluu myös kalaa, luomumaitoa ja -kananmunia.

–   Tehotuotetun lihan jätin ongelmallisena jo aiemmin. On kristillistä realismia, että minimoidaan kulutus, mutta täydellisyyteen on vaikea pyrkiä. En aja sitä, että kaikki luopuisivat lihan syömisestä, eivätkä kaikki kristillisessä ympäristöliikkeessä ole kasvissyöjiä.