Kristityt juhlivat kirkkovuoden suurinta juhlaa – luterilainen ristin varjossa, ortodoksi iloon asti

16.4.2017 klo 07:30 Kotimaa KD Lehti

Useimmille suomalaisille pääsiäinen on vapaapäivien synonyymi, kristillisissä kirkoissa se merkitsee valmistautumista vuoden suurimpaan juhlaan. Ollaan uskon ytimessä. Muistetaan sitä, miten Jeesus Raamatun mukaan heräsi kuolleista ja voitti kuoleman.

Suomessa on perinteisesti ajateltu, että pääsiäinen on ortodoksikirkossa vuoden merkittävin kirkollinen juhla, kun luterilaisessa kirkossa tämä asema kuuluu joululle.

Uskontotieteen dosentti Teuvo Laitilan mukaan pääsiäisen korostus ortodoksisessa kirkossa juontaa siitä, että kirkko katsoo edustavansa varhaisinta kristillistä traditioita.

– Alun perin kristinuskon historiassa ylösnousemusjuhla on se, josta kaikki alkoi.
Joulu on sen rinnalla myöhempää kehitelmää. Sen paikalla vietettiin Rooman valtakunnassa Voittamattoman auringon päivää. Keisari muutti sen jouluksi 330-luvulla.

Onko pääsiäinen hartautta vai ilosanomaa?

Kirkkohistorian dosentti Mikko Malkavaara tähdentää, että opin kannalta pääsiäinen on kaiken keskus myös luterilaisessa kirkossa. Asia erikseen on, miten kansa omassa elämässään juhlia viettää.

Ortodoksisessa kirkossa pääsiäisen ajasta jää päällimmäisenä mieleen ylösnousemuksen ilosanoma, jota julistetaan pääsiäisyön liturgiassa. Sen jälkeen kokoonnutaan vielä koteihin yhteisille aterioille.

Luterilaisessa kirkossa ilo on perinteisesti jäänyt Malkavaaran mukaan sitä edeltävän Kristuksen kärsimyksen varjoon. Laitila sanoo saman anekdootin kautta.

– Luterilaiset jäävät pitkäänperjantaihin, kun ortodoksit jaksavat pääsiäissunnuntaihin saakka.

Pääsiäisen ajan suosituin luterilaisissa seurakunnissa on kiirastorstain messu.

Käsitys hartaan tunnelman korostumisesta luterilaisten keskuudessa näyttää saavan tukea myös tilastoista. Jumalanpalveluksen asiantuntija Terhi Paananen kirkkohallituksesta kertoo, että pääsiäisen ajan suosituin on kiirastorstain messu.

– Siihen sisältyy paljon dramatiikkaa, joka on rakennettu pienillä asioilla. Kynttilöiden ja valojen sammuttamista, alttarin riisumista. Tämä näyttää vetoavan suomalaisiin.

Paananen arvioi, että pääsiäisen viettoon on kaikkiaan alettu kiinnittää luterilaisessa kirkossa enemmän huomiota sen jälkeen kun vuonna 2000 tehty jumalanpalvelusten käsikirjauudistus nosti pääsiäistä keskeisemmäksi koko kirkkovuodessa.

Pääsiäisyön messut ovat pikkuhiljaa yleistyneet kaupunkiseurakunnissa, ja pääsiäispäivien messuihin on alettu liittää oheistoimintaa kuten lasten tapahtumia ja yhteisiä aterioita.

– Uutena seurakuntien toimintaan on ehkä tullut tapa syödä yhdessä. Se liittyy usein pääsiäiseen: joko pääsiäisyön tai jommankumman pääsiäispäivän messuun, Paananen sanoo.

– Muutokset tapahtuvat kulttuurissa kuitenkin niin hitaasti, että niitä on vaikea välillä havaita.

Helsingin pitkäänperjantaihin kuului tänäkin vuonna pääsiäisvaellus Via Crucis. Nyt sen tulkitsivat naiset.

Helsingin Via Crucis -pääsiäisvaellusta kokoontui pitkänperjantain iltana seuraamaan edellisvuotta selvästi enemmän ihmisiä, tapahtuman tuottaja Milla Tommila arvioi.

Tommila uskoo pääsiäisvaelluksen keränneen jopa 20 000 silmäparia, kun viime vuonna Via Crucista seuraamaan oli saapunut 15 000 ihmistä. Poliisi oli varautunut erityisen tarkasti tapahtuman suojelemiseen.

Lähteet: STT ja STT, Merja Puisto