Nuoruuden liikunnalla on yhteys sekä koulumenestykseen peruskoulun päättyessä että koulutusvuosien määrään aikuisuudessa.

Paljon liikkuvien tyttöjen ja poikien peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli keskimäärin puoli arvosanaa korkeampi verrattuna vähän liikkuneisiin tyttöihin ja poikiin. Koulutuspolun pituudessa ero paljon liikkuvien ja vähän liikkuvien välillä oli noin vuosi.

– Lisäksi havaitsimme, että liikunta-aktiivisuuden lisääminen 12-vuotiaasta 15-vuotiaaksi näkyi myönteisesti sekä koulumenestyksessä että koulutusvuosien määrässä, tutkija Jaana Kari LIKES-tutkimuskeskuksesta kertoo.

Lapsuudessa ja nuoruudessa harrastettu liikunta on yhteydessä parempaan koulumenestykseen ja voi lisäksi johtaa korkeampaan peruskoulun jälkeiseen koulutustasoon

Juuri julkaistussa tutkimuksessa on hyödynnetty suomalaisen pitkittäistutkimuksen aineistoja, jossa samoja henkilöitä on seurattu 1980-luvulta alkaen. Nuoruuden liikunta-aktiivisuutta 12- ja 15-vuotiaana sekä peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoa on kysytty osana vuonna 1980 käynnistynyttä, Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskuksen koordinoimaa LASERI-tutkimusta.

Tiedot koulutusvuosien määrästä on saatu Tilastokeskuksen kattavista rekistereistä. Koulutusvuosia arvioitaessa laskennassa on käytetty ohjeellisia tutkintojen suoritusaikoja, jolloin opintojen venyminen tavoiteajasta ei ole laskennassa pidentänyt koulutuksen kestoa.

– Suomessa on erittäin kattavat rekisterit, mikä parantaa tutkimustulosten luotettavuutta, Jaana Kari täsmentää.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että liikunnalla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Lapsuudessa ja nuoruudessa harrastettu liikunta on yhteydessä parempaan koulumenestykseen ja voi lisäksi johtaa korkeampaan peruskoulun jälkeiseen koulutustasoon.