Kristillisdemokraattien pitkäaikainen kansanedustaja Päivi Räsänen kirjoitti alkuvuoden aikana kirjan eutanasiasta, on vieraillut saattohoitoyksiköissä eduskunnan kesätauon aikana ja on entistäkin vakuuttuneempi, ettei eutanasiaa sallivaa lakia tarvita Suomeen.

Eduskuntatalon uudet pinnat tuoksuvat ja näyttävät puhtailta, kun kansanedustajat, henkilökunta ja toimittajat parveilevat syysistuntokauden avajaistunnelmissa kasvonsa pesseessä Valtiosalissa.

Kaksi ja puoli vuotta väistötiloissa Sibelius-Akatemian puolella olleista edustajista osa pääsee korkkaamaan istuntosalin tänään ensimmäistä kertaa, mutta konkareille muutto takaisin tuo muistoja.

Kristillisdemokraattien entinen puheenjohtaja ja sisäministeri Päivi Räsänen on valmistautunut aloittamaan järjestyksessä 23:nnen syksynsä eduskunnassa. Hän nautti uusista ja puhtaista tiloista ja piti paluuta takaisin eduskuntataloon tervetulleena.

– Onhan tämä erityinen tilanne ja aika väistötiloissa jää varmaan historian kirjoihin, hän kertoo syyskauden avajaisissa eduskunnassa.

– Elämänhalu on vahvana meissä. Usein se vain vahvistuu, kun tietää, ettei päiviä ole enää paljon jäljellä

Räsäsen mielessä on ollut kesätauon aikana saattohoitoon liittyvät kysymykset, joihin eduskuntakin ottaa syksyn mittaan kantaa, kun kansalaisaloite eutanasiasta saapuu istuntosaliin. Nyt aloite on ollut valiokuntien käsiteltävänä. Räsänen pitää melko varmana, että eutanasia-aloitteesta syntyy eduskunnan päätös jo syksyn aikana, sillä viivästynyt sote ei vielä nyt työllistä sosiaali-ja terveysvaliokuntaa. Sama valiokunta pohtii myös kysymystä eutanasian sallimisesta.

Eutanasiaan kielteisesti suhtautuva Räsänen on, jos mahdollista, entistäkin vakuuttuneempi, ettei eutanasian sallivaa lakia tarvita Suomeen. Sen sijaan tarvittaisiin saattohoitolakia.

Räsänen on tutustunut kesätauon aikana saattohoitoyksikköön Hämeenlinnassa ja saattohoito-osastoon Oulussa ja on ollut vaikuttunut hoidon laatutasosta.

– Olen vakuuttunut, että jos voimme tarjota tämänkaltaista, hyvää saattohoitoa kaikille tarvitsijoille, eutanasian vaatimukselta putoaa pohja pois, hän sanoo.

Räsäsen mukaan vierailuilla on käynyt ilmeiseksi se, että parantumattomattomasti sairaat ja elämänsä viimeisiä päiviä ja viikkoja elävät potilaat eivät itsekään tahdo eutanasiaa.

– Elämänhalu on vahvana meissä. Usein se vain vahvistuu, kun tietää, ettei päiviä ole enää paljon jäljellä, Räsänen muistuttaa.

Oleellista on, että saattohoidossa ja esimerkiksi siihen olennaisesti liittyvässä kivunlievityksessä onnistutaan. Räsänen muistuttaa, että tarvittaessa potilasta voidaan nukuttaa viimeisten päivien aikana.

Edellisen hallituksen sisäministerinä toimineen Räsäsen toisena tärkeysasiana on tiedustelulaki, jossa Suomi jäänyt jälkeen pohjoismaista ja muista kehittyneistä maista. Laki pitäisi saattaa ajan tasalle, koska sen avulla voidaan torjua lisääntynyttä terrorismin uhkaa.

Räsänen on itse mukana tiedustelulakia työstävässä parlamentaarisessa ryhmässä.

Budjettiin Räsänen toivoo kiireellisimmin lisäyksiä varhaiskasvatukseen ja lasten päivähoidon ryhmäkokojen pienentämiseen. Nyt ryhmäkoot ovat sitä luokkaa, että lapsia käytännössä ehditään ainoastaan ”pitää hengissä” päivän ajan.

– Varhaiskasvatuksessa työskentelee kuitenkin maailman koulutetuin henkilökunta, jolla olisi lapsille muutakin annettavaa, Räsänen sanoo.

Hänen mukaansa panostukset varhaiskasvatukseen tuovat säästöjä tulevaisuudessa, kun syrjäytyneitä ja koulupudokkaita on vähemmän. Ja päinvastoin: varhaiskasvatuksesta tinkiminen lisää yhteiskunnan kuluja tulevaisuudessa.

Asiakokonaisuus liittyy koko perhevapaajärjestelmän toimivuuteen. Räsäsen prioriteettilistalla pienten lasten kotihoito on korkealla, joten aito mahdollisuus siihenkin pitäisi säilyttää.

Budjettiin Räsäsellä on muitakin toiveita. Sisäisen turvallisuuden takaamiseksi poliisin ja muiden viranomaisten riittävästä määrästä ja resursseista on pidettävä huolta ja toisaalta vanhustenhoidon resurssit ovat yhä varsin ajankohtainen huolenaihe.