Janakkalan kd-valtuutettu Piia Aitto-oja teki valtuustoaloitteen seurakuntayhteistyön palauttamisesta varhaiskasvatukseen. Janakkala on tulkinnut ohjeistusta tiukemmin kuin naapurit Riihimäki ja Hämeenlinna.

Piia Aitto-oja kertoo, että Janakkalan kunnan varhaiskasvatuksessa tehtiin tänä syksynä linjaus, jonka myötä luterilaisuuteen ja kristillisyyteen pohjautuva yhteistyö Janakkalan evankelis-luterilaisen seurakunnan kanssa on lakkautettu käytännössä kokonaan.

– Seurakunnan koulutetut lapsityöntekijät eivät saa enää vierailla varhaiskasvatusyksiköissä pitämässä hartaushetkiä eivätkä perhepäivähoitajat saa viedä hoitolapsiaan seurakunnan kerhoihin tai muihin tilaisuuksiin. Ainoastaan joulu- ja pääsiäiskirkkokäynnit on säilytetty, Aitto-oja kertoo.

Hän sisällytti tilannekuvan myös valtuustoaloitteeseensa.

– Linjausta perustellaan uudella varhaiskasvatussuunnitelmalla, jonka mukaan varhaiskasvatuksen on oltava uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta.

Aitto-oja toteaa, että Janakkalassa on oltu tiukempia kuin esimerkiksi Hämeenlinnassa ja Riihimäellä.

– Janakkalan varhaiskasvatus on tulkinnut ohjeistusta tiukemmin kuin esimerkiksi naapurikaupungit Hämeenlinna ja Riihimäki, joissa seurakuntayhteistyötä on jatkettu entiseen tapaan, Aitto-oja muistuttaa.

Uudessa varhaiskasvatuslaissa, johon Janakkalankin varhaiskasvatussuunnitelma perustuu, pykälässä 2 sanotaan seuraavasti: “Varhaiskasvatuksen tavoitteena on antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa” (8.5.2015/580).

Aitto-oja kertoo aloitteessaan tasavallan presidentin Sauli Niinistön puheesta reformaation 500-vuotisjuhlissa marraskuussa. Niinistö sanoi, että Suomi on läpeensä luterilainen maa. Reformaation vaikutukset näkyvät taustatekijöinä monissa arkielämän ilmiöissä; siinä miten ymmärrämme työn merkityksen, sosiaalipolitiikassa, yhteisöllisyydessä, koulutuksessa ja sivistyksessä (lainaus Niko Huttusen artikkelista, Hämeen Sanomat 2.12.2017).

Aitto-oja lainasi artikkelia pidemmästikin. Sen mukaan luterilaisuus on muokannut suomalaista yhteiskuntaa ja perinteitä satojen vuosien ajan. Pelkästään kirjakielemme kehittyminen 1800-luvulla oli lähes yksinomaan luterilaisen kirkon aikaansaannosta. Suomalaisten etiikka, arvopohja ja historia pohjautuvat Raamattuun ja luterilaisuuteen. Kulttuurillamme on syväluterilainen luonne (Helsingin yliopiston dosentti Niko Huttunen, Hämeen Sanomat 2.12.2017).

– Seurakuntayhteistyö varhaiskasvatuksessa tukee lapsen valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä suomalaista kulttuuriperinnettä. Ymmärrääkseen toisten ihmisten uskontoa, kulttuuria tai vakaumuksellisia näkemyksiä, ihmisen täytyy ensin tutustua omaan uskontoonsa ja kulttuuriinsa, sekä näiden kautta luoda oma vakaumuksellinen identiteettinsä.

– Jos kristillisyys ja luterilainen uskonto (johon suurin osa suomalaisista kuitenkin edelleen kuuluu) piilotetaan ja häivytetään, siitä tulee lapsille outo ilmiö, joka on omiaan lisäämään suvaitsemattomuutta, Aitto-oja perustelee.

Hän myös muistuttaa aloitteessaan, etteivät uskonnon kohtaaminen ja sen tunteminen ole uskovaiseksi pakottamista.

Uusi varhaiskasvatuslaki ja -suunnitelma ei kiellä tekemästä yhteistyötä seurakunnan tai muiden kristillisten järjestöjen kanssa. Käsityksemme mukaan uutta ohjeistusta Janakkalassa laadittaessa vanhempia ja perheitä ei ole kuultu riittävästi (jota uusi varhaiskasvatussuunnitelma myöskin edellyttää) eikä muutoksesta ole tiedotettu avoimesti.

– Seurakunnan työntekijät ovat tähän saakka tehneet Janakkalassa erittäin hyvää työtä tuodessaan uskontoa, juhlapyhiä ja Raamatun kertomuksia tutuiksi, lapsilähtöisesti ja kiihkottomasti. He ovat saaneet tästä vuosien saatossa positiivista palautetta niin lapsilta, vanhemmilta kuin varhaiskasvatuksen työntekijöiltäkin. Evankelis-luterilaisen kirkon lisäksi muutkin kristilliset seurakunnat ja järjestöt tekisivät varmasti mielellään yhteistyötä varhaiskasvatuksen sekä koulujen kanssa. Lisäksi varhaiskasvatuksen uskonnolliset tuokiot antavat pohjaa ja johdattavat luontevasti perusopetuksessa annettavaan uskonnonopetukseen.

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä toteaa olevansa huolissaan Janakkalan varhaiskasvatuksessa tehdystä linjauksesta, joka on hämmentänyt niin seurakunnan työntekijät kuin kristillisyyteen myönteisesti suhtautuvat perheetkin.

– Janakkalan varhaiskasvatussuunnitelman viimeisen sivun neljästä teesistä yksi peräänkuuluttaa aitoja arvoja. Käytännön toteutus pyritään kuitenkin rakentamaan  tunnustamatta arvojen lähtökohtia ja arvopohjan juuria. Tällöin arvoilta puuttuvat perusteet ja perustelut, Aitto-oja sanoo.

Uusi varhaiskasvatuslaki ja -suunnitelma ei kiellä tekemästä yhteistyötä seurakunnan tai muiden kristillisten järjestöjen kanssa.

– Käsityksemme mukaan uutta ohjeistusta Janakkalassa laadittaessa vanhempia ja perheitä ei ole kuultu riittävästi – vaikka uusi varhaiskasvatussuunnitelma sitä edellyttäisi – eikä muutoksesta ole tiedotettu avoimesti, KD-ryhmän aloite toteaa.

– Esitämme, että hyvä ja pitkäaikainen yhteistyö seurakunnan ja varhaiskasvatuksen välillä palautetaan entiselleen.

– Tämä edellyttää, että kunta poistaa yleisen ohjeistuksen seurakuntayhteistyön järjestämisestä, ja antaa kunkin varhaiskasvatusyksikön sekä perhepäivähoitoryhmän jatkossa itsenäisesti päättää seurakuntayhteistyön muodoista ja toteutustavoista, seurakunnan kanssa yhteistyössä. Yksiköiden tulisi tehdä päätöksensä perheitä kuunnellen sekä heidän vakaumuksiaan kunnioittaen.

– Kirkkoherra Pekka Riikosen mukaan seurakunta jatkaisi mielellään yhteistyötä varhaiskasvatuksen kanssa, omalla paikallaan ja oman asiantuntemuksensa myötä.