Uhri vaikenee yhä seksuaalisesta häirinnästä työpaikalla – ”Asennemuutos tarpeen”

15.2.2018 klo 08:44 Kotimaa Kristiina Kunnas

Kyselystä ilmenee, että häiritsijä on yleisimmin asiakas, harvemmin työkaveri tai esimies.

Vain joka neljäs Suomen työpaikoilla seksuaalista häirintää kokeneista ilmoittaa asiasta työnantajalle. Asia käy ilmi Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n teettämästä kyselystä.

– Seksuaalisesta häirinnästä ilmoittamisen vähäisyys on huolestuttava tieto. Jokaisella työpaikalla pitäisi olla ilmapiiri, jossa häirinnästä halutaan ja uskalletaan kertoa työnantajalle, tähdentää EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies.

Jokainen seksuaalinen häirintäteko on liikaa, oli tekijänä sitten asiakas, työkaveri tai esimies. – EK:n asiantuntija Katja Leppänen

Lainsäädäntö antaa laajat mahdollisuudet puuttua työpaikkahäirintään. Nyt tarvitaan EK:n mukaan ennen kaikkea asennemuutosta. Keskusliitto kehottaakin ottamaan työpaikoilla käyttöön nollatoleranssin asiassa.

– Jokainen seksuaalinen häirintäteko on liikaa, oli tekijänä sitten asiakas, työkaveri tai esimies, sanoo yhdenvertaisuuskysymyksiin erikoistunut EK:n asiantuntija Katja Leppänen.

Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä ei-toivottua käytöstä, joka on luonteeltaan seksuaalista.

Suomen työikäisistä naisista 38 prosenttia ilmoitti nyt tehdyssä kyselyssä kokeneensa seksuaalista häirintää työssään. Miehillä kohteeksi joutuminen töissä on selvästi harvinaisempaa: miehistä seksuaalista häirintää kertoo kokeneensa yhdeksän prosenttia.

Kahden viime vuoden kuluessa uhriksi kertoo joutuneensa työssään runsas kymmenesosa naisista ja pari prosenttia miehistä. Naisten tuoreet häirintätapaukset ovat selvästi yhteydessä ikään, kohteina ovat usein alle 25-vuotiaat.

Häiritsijä on liki kahdessa kolmasosassa tapauksista asiakas. Työkaverit tai esimiehet syyllistyvät häirintään harvemmin. Miesten kokemassa häirinnässä tekijänä on kuitenkin useammin työtoveri kuin työtehtäviin liittyvä asiakas.

– Lievemmissä tapauksissa on tärkeää ilmoittaa myös häiritsijälle itselleen, että on kokenut tämän teot seksuaaliseksi häirinnäksi. Jos tekijä ei muuta toimintaansa, pitää uskaltaa kertoa työnantajan edustajalle, Leppänen lisää.

Kyselystä ilmenee myös, että työntekijäasemassa olevat kokevat seksuaalista häirintää useammin kuin toimihenkilöt ja esimiehet. Kunnissa ja kolmannella sektorilla häirintää tapahtuu hieman useammin kuin yksityisellä sektorilla ja valtiolla.

EK:n huoleen vaikenemisen kulttuurista on nyt saatujen tulosten perusteella aihetta. Kahden viime vuoden aikana työpaikallaan seksuaalista häirintää kokeneista liki 60 prosenttia ei ilmoittanut asiasta lainkaan. Vain joka neljäs ilmoitti työnantajalle.

Yleisin syy ahdistelusta vaikenemiseen on se, että häirinnän kohteeksi joutunut pelkää, ettei asiaa otettaisi vakavasti.

– Varsinkin miehet uskovat, että heidän ilmoitustaan seksuaalisesta häirinnästä ei otettaisi tosissaan, Leppänen kertoo.

Toiseksi yleisin syy ilmoittamatta jättämiseen on pelko, että siitä voisi aiheutua hankaluuksia itselle.

Jyri Häkämiehen mukaan työpaikoilla pitää päästä siihen, että koetusta häirinnästä ei pelätä kertoa. Tähän pääsemiseksi EK tarjoaa jäsenyrityksilleen myös neuvontaa ja koulutusta.

Kyselytutkimuksen teki Taloustutkimus EK:n toimeksiannosta. Nettipaneeliin vastasi tammikuussa runsaat 2 100 työikäistä eli 18–64-vuotiasta. Miehiä ja naisia oli vastaajissa yhtä paljon. Tulosten virhemarginaali on noin kaksi prosenttiyksikköä suuntaansa.

Lähde: STT–Pertti Mattila

Ylös