Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah pitää EU:n pohjoisten maiden yhteislinjausta EMU:n tulevaisuudesta pääosin hyvänä. Suomen, Ruotsin, Tanskan, Viron, Latvian, Liettuan, Irlannin ja Hollannin valtiovarainministerit julkaisivat tänään kantansa EU:n talous- ja rahaliiton uudistamiseen.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah pitää EU:n ”pohjoisen kaaren maiden” Suomen, Ruotsin, Tanskan, Viron, Latvian, Liettuan, Irlannin ja Hollannin valtiovarainministerien yhteislinjausta pääosin tervetulleena.

Kahdeksan pohjoiseurooppalaista valtiovarainministeriä julkaisivat tänään yhteisen kantansa EU:n talous- ja rahaliitto Emun uudistamiseen. Kannanoton taustalla on EU:n valmistautuminen Britannian EU-eron jälkeiseen aikaan.

Kannanoton yhtenä tavoitteena saattaa myös olla yritys vaikuttaa EU:n suurimpaan talouteen ja nettomaksajamaahan Saksaan, jonka uuden koalitiohallituksen linjaukset ovat merkittäviä.

– Edessä on ratkaiseva neuvotteluvuosi EU:ssa, Essayah sanoo.

Jäsenmaiden erilaiset näkökulmat Euroopan talous-ja rahaliiton tulevaisuuteen ovat saaneet samanmielisiä maita liittoutumaan keskenään. EU:n keskeisimmän blokin, eri Saksa-Ranska-akselin on nähty vahvistuvan. Välimeren maat ovat vetäneet yhtä köyttä ja myöhemmissä laajentumisissa mukaan tulleilla Itä-Euroopan mailla on yhteisiä intressejä.

EU-budjettiakin suuremmat ”kuprut” syntyvät Essayah’n mukaan erilaisten yhteisvastuullisten rahastojen kautta, joissa määräenemmistöpäätösten lisääminen poistaisi pienten jäsenmaiden viimeisimmänkin mahdollisuuden; veto-oikeuden.

Nyt muodostuneen EU:n pohjoisen kaaren maiden yhteisessä kannanotossa korostetaan jäsenmaiden vastuuta omasta taloudestaan ja suhtaudutaan nihkeämmin tulonsiirtoihin jäsenmaiden kesken.

Suomen, Ruotsin, Tanskan, Viron, Latvian, Liettuan, Irlannin ja Hollannin valtiovarainministerien linjauksen mukaan euroalueen suunnittelutyössä pitää nyt keskittyä olennaiseen ja unohtaa kaavailut esimerkiksi euroalueen yhteisestä valtiovarainministeristä.

EMU:n syventämisessä pitäisi painottaa todellista lisäarvoa, ei kauaskantoista toimivallansiirtoa Euroopan tasolle.

– Näitä voidaan pitää terveinä ajatuksina, Essayah arvioi.

Sen sijaan Euroopan vakausmekanismin (EVM) muuttaminen Euroopan valuuttarahastoksi (EVR) sisältää riskejä. Tällä hetkellä EVM on pitänyt jäsenmaiden vastuut selvemmin rajattuina, mutta valuuttarahasto voisi tuoda mukanaan määräenemmistöpäätökset.

Essayah’n mukaan pohjoisten maiden esittämissä linjauksissa on lisäksi tulkinnanvaraa, sillä ne eivät ole kovin täsmällisiä.

Esimerkiksi EU:n monivuotista rahoituskehystä eli budjettia koskevat linjaukset sekä Euroopan valuuttarahaston periaatteet jäävät auki.

Suomen kannalta kriittistä on maatalous- ja aluekehitysrahojen tuleva osuus, joista pitkien etäisyyksien ja harvaan asutun Suomen saanto on ollut vaakalaudalla aiemminkin. Esimerkiksi komissio olisi valmis leikkamaan tästä rahoituksesta eniten.

Suomelle se tarkoittaisi Essayah mukaan väistämättä nettomaksuosuuden kasvamista, vaikka kansallinen maksuosuus onnistuttaisiinkin pitämään nykyisessä noin prosentin tasossa BKT:sta.

EU-budjettiakin suuremmat ”kuprut” syntyvät Essayah’n mukaan erilaisten yhteisvastuullisten rahastojen kautta, joissa määräenemmistöpäätösten lisääminen poistaisi pienten jäsenmaiden viimeisimmänkin mahdollisuuden; veto-oikeuden.

Pohjoisten maiden kannanoton viimeisenä kohtana ehdotetaan, että on tutkittava keinoja vahvistaa puitteita hallitulle valtionvelan uudelleenjärjestelylle, jos velka on kestämättömällä tasolla.

– Suomeksi sanottuna se tarkoittaa sitä, mitä Kreikan veloille lopulta tehdään, Essayah suomentaa.