18 vuotta lakisääteistä isättömyyttä

9.3.2018 klo 07:50 Kolumnit KD Lehti

Kansalaisaloite äitiyslaiksi saatiin lakivaliokunnassa valmiiksi. Mietintö kannatti äitiyslain säätämistä – ja vain minä esitin aloitteen hylkäystä. Kukaan ei kannattanut.

Esitin myös perustuslakivaliokunnalta lausunnon pyytämistä, sitäkään ei valiokunta kannattanut.

Lopputulos on surullinen. Selkokielellä sanottuna, naisparin lapselle tulee 18 vuotta lakisääteistä isättömyyttä. Eli, sellainen naispari, joka halua yhteisen lapsen hedelmöityshoitojen avulla, voidaan vahvistaa lapsen äideiksi jo ennen lapsen syntymää, mutta lapselle ei voida vahvistaa isää enää koskaan, vaikka lapsi voi saada tietää geneettisen isänsä täytettyään 18 vuotta.

Äitiyslaki siis riistää lapselta mahdollisuuden isäkokemukseen koko lapsuuden ja murrosiän ajaksi. Ja tätä asetelmaa lakivaliokunta piti lapsen edun mukaisena, ja halusi varmistaa isättömyyden edistämisen lakiin.

Olin aika ihmeissäni, sillä lakivaliokunnan jäsenet ovat isiä ja äitejä. En voi ymmärtää, miten keskustalaiset, perussuomalaiset ja siniset antoiva äänensä isättömyyden vahvistamiselle. Mihin heiltä ovat kadonneet perhearvot ja ymmärrys isän ja äidin merkityksestä lapselle?

Olin aika ihmeissäni, sillä lakivaliokunnan jäsenet ovat isiä ja äitejä. En voi ymmärtää, miten keskustalaiset, perussuomalaiset ja siniset antoiva äänensä isättömyyden vahvistamiselle. Mihin heiltä ovat kadonneet perhearvot ja ymmärrys isän ja äidin merkityksestä lapselle?

Toinen iso ihmetyksen aihe minulle on ollut tämä uusi malli lainsäätämisjärjestykseksi. Kun jotain asiaa ei saada sisällytettyä hallitusohjelmaan, niin masinoidaan kansalaisaloite, jonka takana hallituspuolueet ovat. Usein vielä niin, että monet ministerit ilmoittavat olevansa esityksen kannalla ja edistämässä sen toteutumista kaikin voimin.

Niin kävi tasa-arvoisen avioliittolain kohdalla ja nyt äitiyslain kohdalla. Äitiyslaki jopa valmisteltiin oikeusministeriössä ja valmistelu oli sellaisenaan pykälineen ja perusteluineen äitiyslain sisältö.

Iso kysymys tulevaisuutta ajatellen: Mitä merkitystä hallitusohjelmalla on? Hallituspuolueet toisaalta sitoutuvat olemaan tuomatta jotain kiistanalaista osaksi ohjelmaa. Sitten kun yhdessä sovittua asiaa ei oteta hallitusohjelmaan, tuodaankin se kansalaisaloitetta hyväksikäyttäen ohituskaistaa pitkin eduskuntaan – ja hallituskumppanit ovat sen takana julkisesti.

Olisikohan syytä selkeyttää pelisääntöjä?

Kirjoittaja on Kristillisdemokraattien kansanedustaja ja lakivaliokunnan jäsen.