Kuin toisesta maailmasta 

30.3.2018 klo 14:10 Kolumnit Miikka-Markus Leskinen

Helmikuussa jouduttiin todistamaan kerrassaan uskomatonta episodia, kun Puola sääti uuden ”holokaustilain”, jolla kielletään maan osallisuus toisen maailmansodan aikaisiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

Johtava puolue, populistinen Laki ja oikeus (PiS), laittoi alulle lain, jonka myötä maassa voi saada jopa kolme vuotta vankeutta, jos mainitsee miehitetyn Puolan olleen syyllinen tai osallinen juutalaisiin kohdistuviin rikoksiin natsivallan aikana.

Puolan päätös osoittaa suurta kyvyttömyyttä kohdata valtion oman menneisyyden synkkiä puolia. Ilmiö ei ole vieras: pitkän aikaa tutkijat ovat eri historiakäsityksiä tulkitessaan todenneet, että kansojen omat historiat kirjoitetaan lähes poikkeuksetta positiivisiksi kertomuksiksi.

On ollut huojentavaa huomata, että sisällissodan perintöä on osattu puida avoimesti ja rehellisesti. Pelko satavuotisesta vaikenemisesta on paljastumassa aiheettomaksi.

Samaan aikaan Suomessa vietetään vuoden 1918 muistovuotta. On ollut huojentavaa huomata, että sisällissodan perintöä on osattu puida avoimesti ja rehellisesti. Pelko satavuotisesta vaikenemisesta on paljastumassa aiheettomaksi.

Ehjä kansallinen kertomus ei voi kieltää tai jättää käsittelemättä menneisyyden synkkiä vaiheita, vaikka ne sattuisivat suoraan kansallisen identiteetin ytimeen. Suomen itsenäistyessä ei luotu yhtenäistä kansaa, vaan kahtia jakaantunut kansakunta, joka ajautui väkivaltaan itseään vastaan.

Vuosi 1918 on meille edelleen vieras, tapahtumat ovat kuin toisesta maailmasta.

Oman historian aukoton kirjoittaminen on haastava prosessi. Kipeimmistä asioista on tehtävä vähintäänkin kansallisen eheytymisen ja itsetutkiskelun välineitä. Menneisyyden avointa käsittelyä estävillä taas on edessään kivinen tie.

Kirjoittaja Miikka-Markus Leskinen on media-asiantuntija sekä kansainvälisten suhteiden jatko-opiskelija
[email protected]