Esa Erävalo tutustuttaa lukijat Avoimeen taidekouluun, jonka opiskelija on. Eläkkeelle päätoimittajan ja poliittisen sihteerin työstä huhtikuun alussa jäänyt Erävalo haluaisi Suomesta kulttuurimyönteisemmän yhteiskunnan.

Tajuntani läpäisi Rembrandtin Omakuva 63-vuotiaana Lontoon National Galleryssä. Toinen syvälle päässyt maalaus on Vincent van Goghin Vihreä niitty Prahan taidemuseossa. Niissä on jotain. Onko se rakkautta? Teosten edessä haluaa ihmetellä tuntikausia.

Taiteilija ja taiteen sekä meditaation opettaja Nagashila tuntee kokemuksen.

– Ihminen tarvitsee yhden tai kaksi tuollaista kokemusta, että tietää mistä taiteessa on kyse.
Hänen mukaansa näitä kokemuksia on jokaisella ja niitä pitäisi painottaa jo lukiolaisille ja varsinkin taideopiskelijoille.

– Niissä alkaa nähdä mitä ihmisyys on. Taiteessa kyse on ihmisyyteen syventymisestä. Saa intuitiivista tietoa. Hyvän taiteen kokemus saa aikaan rakkautta ja myötätuntoa, se on taiteen tehtävä, tiivistää Nagashila.

Avoimen taidekoulun perustajilla Matti Kurjella ja Nagashilalla on yhteistä historiaa, he ovat molemmat käyneet Vapaan taidekoulun, olleet yli 30 vuotta taidemaalareita ja taiteen opettajia. He ovat samoihin aikoihin opettaneet sekä Helsingin Taiteilijaseurassa että taidekoulu Maassa. Sekin on yhteistä, että he molemmat harjoittavat meditaatiota ja etsivät maalauksissaan tuota intuitiivista tietoa, sitä, joka menee yli ymmärryksen.

– Yksi tapa ajatella asiaa on, että voisiko se olla esimerkiksi Pyhän Hengen virtausta, kun ohitetaan käsitteellinen ja rationaalinen mieli ja ilmaistaan suoraan intuitiivista sisäistä kokemusta. Taide on luovana tapahtumana lähellä elämän ydintä, se on lähellä pyhää, sanoo Nagashila.

Molemmilla opettajilla on vuosikymmenten harjaannuttama näkökyky siihen, miten oppilaat teoksissaan pääsevät syvemmälle. Heillä on myös avoin suhtautuminen kristinuskoon.

– Minulla on keskusteleva suhde ortodoksiseen traditioon. Kunnioitan kaikkia hengellisiä pyrkimyksiä. Ken Jumalan löytää, etsiköön Jumalaa koko loppuelämänsä, jos on jonkin yhteyden pyhään löytänyt, sitä kannattaa elää ja syventää loppuelämä, sanoo Nagashila.

Kymmenen vuotta sitten Nagashila ja Matti Kurki perustivat yhdessä Avoimen taidekoulun. He olivat opettaneet yhdessä, heillä oli yhteisnäyttelyitä ja he olivat pohtineet mitä taideopettamisen pitäisi olla.

Ensimmäiset Avoimen taidekoulun opiskelijat tulivat Matti Kurjen aiemmilta taidekursseilta. Työväen Sivistysliitolta saatiin monta vuotta avustusta, kunnes kolme vuotta sitten hallitus karsi sivistysliittojen rahat.

– Avoimesta taidekoulusta ei olisi tullut mitään, jos olisimme kaksistaan sen perustaneet. Jotkut oppilaani olivat olleet monilla kursseillani, kuten Merja Penttilä ja Taru Klinga, heiltä tuli ratkaiseva panostus, kertoo Matti Kurki.

Ensimmäinen vuosi saatiin lahjoituksena.

– Ensin toimimme Lauttasaaressa, mutta sittemmin Kalasatamaan kunnostettiin ja muunneltiin entisen elokuvamuseon tilat aivan meitä varten.

Avoin taidekoulu on nelivuotinen. Koulutus perustuu tehtäviin, jotka intuitiivisesti huomaamatta kehittävät oppilaan taideymmärrystä. Alusta lähtien oli selvä opetussuunnitelma. Siinä on ollut pieniä muutoksia, muutamat tehtävät ovat muuttuneet, mutta perusrakenne pysynyt: Havainto – Symboli – Mieli – Itsetuntemus – Taide.

Opitaan tuntemaan omat huonotkin puolet, elämään itsensä kanssa. Että menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat koko ajan läsnä. Kolmas vuosi on itsetuntemusta, joka on hirveän vaikeaa. – Avoimen taidekoulun perustaja ja opettaja Matti Kurki kolmannen vuoden taideopiskelusta

 

HAVAINTO

Aluksi oppilailla on kummallisia ennakkokäsityksiä taiteesta. Siksi ensin tehdään töitä havainnosta käsin, mutta ei kopioiden van havaintotapahtumaa seuraten.

– Sinulla on viisi aistia, joiden kautta olet yhteydessä maailmaan. Taide lähtee havaintokokemuksen ilmaisusta. Kun ilmaiset sitä, huomaat, että ilmaisuun sotkeutuu sisäisiä tuntemuksia, haaveita, unelmia, selvittää Nagashila.

Ohjelma etenee kohti abstraktimpaa.

– Tehdään valkoisesta asetelmasta valkoinen maalaus. Ihmisen havaintoapparaatti alkaa nähdä valkoisessa värejä ja ne kopioidaan tarkasti väriliiduilla pienille lapuille, ja maalataan lopulta öljyväreillä isommalle kangaspohjalle.

– Se on värien sekoitusharjoitus ja samalla löytyvät omat sisäiset värit, tähdentää Matti Kurki.

SYMBOLI

– Huomaat, että sisäinen maailmasi pyrkii ulos unien, tunteiden, arkkityyppisten symbolien kautta ja kun edelleen kasvat hieman, huomaat, että sieltä pyrkii ulos elämän merkitystä tuottavia asioita.

Edetään symboleihin ja tulee oma sisäinen puoli esiin. Tehdään esimerkiksi kuva kolmesta naamiosta: voima-, muutos- ja ihmisyysnaamio. Keskittymällä tulee sisäisiä maalausaihioita.

Asteittain kuljetaan symbolisesta abstraktiin.

– Aletaan ymmärtää, että abstrakti synnyttää syviä tunteita. Elementtien välillä on hienot suhteet, värähtely. Aletaan ymmärtää värejä, kuvaa Kurki.

MIELI

Sisäinen maailma tuo elämälle merkitystä tuovan ulottuvuuden.

– Meissä on jokin sellainen ihmisyys, joka pyrkii kokonaiseksi ja vähitellen purkautuu ulos taiteellisen luovuuden kautta. Ymmärtäisin, että ortodoksisessa jumaloitumisen prosessissa on tätä samaa kokonaiseksi ihmiseksi tulemisen prosessia, pohtii Nagashila.

Mieli-otsikko ymmärretään tässä laajana, sisältäen myös hengen tai sielun ulottuvuuden.

– Ihmisen mieli tai tietoisuus ei ole käsitteiden kautta rajattavissa. Jokainen tulee kosketuksiin tuon ulottuvuuden kanssa, kutsutaan sitä sitten Pyhäksi Hengeksi, meditaatioksi, rukoukseksi tai totuuden luovaksi toiminnaksi. Siitä nousee taiteen alkuymmärrys. Siihen liittyy rakkaus, kyky empaattisuuteen, myötäeläminen, vapaus ja ilo.

ITSETUNTEMUS

Taiteilija tekee työtä persoonallaan ja hänen on tunnettava itsensä. Niin ruumis, mieli kuin henkikin. Tässä vaiheessa käydään läpi eletty elämä, kirjoitetaan ja maalataan oma elämäkerta.

– Opitaan tuntemaan omat huonotkin puolet, elämään itsensä kanssa. Että menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat koko ajan läsnä. Kolmas vuosi on itsetuntemusta, joka on hirveän vaikeaa, sanoo Matti Kurki.

– Pitää osata olla IHMISIKSI kankaalla, kasvaa puolikkaasta kokonaiseksi luovuuden teossa, korostaa Nagashila.

Maalaukset voivat olla esittäviä tai abstrakteja. Tyylisuunnalla ja aiheilla ei ole väliä, kunhan se on aitoa omaa.

– Se mitä teoksessa katsotaan ja eletään, on maalaamaton, kokemuksellinen ulottuvuus.
Toisen ihmisenkin olemuksen tajuaa vain kokemuksellisessa vuorovaikutuksessa, eikä rakkauden määrää ihmisten välillä voi mitata.

– Siinä ollaan jonkin käsittämättömän kanssa tekemisissä. Sama on taideteosten kanssa. Pitää oppia näkemään maalauksessa maalaamaton, sanoo Nagashila.

TAIDE

Neljäs vuosi on tärkeä, koska täytyy löytää se, miten kolme opiskeluvuotta lähtevät ilmenemään oman maalaamisen kautta. Tehdään itsenäisesti työskennellen 10–15 maalauksen näyttelykokonaisuus, jonka voi tarjota mihin tahansa galleriaan.

Eräs alalla pitkään toiminut kuvataidekriitikko vertasi Avoimen taidekoulun loppunäyttelyä Taideakatemiaan ja Vapaaseen taidekouluun ja sanoi, että ”Avoimen taidekoulun  oppilaat osaavat maalata ja ymmärtävät mitä maalaaminen on”.

– Palaute oppilailtakin on ollut myönteinen, joten uskaltaa sanoa, että pedagogisesti johdonmukaisesti toimiva ohjelmamme avaa taidetajua ja johdattaa ihmisen kosketuksiin taiteen kanssa. Taiteen taso on kova lopputöissä, toteaa Nagashila.

Palaute oppilailtakin on ollut myönteinen, joten uskaltaa sanoa, että pedagogisesti johdonmukaisesti toimiva ohjelmamme avaa taidetajua ja johdattaa ihmisen kosketuksiin taiteen kanssa. Taiteen taso on kova lopputöissä. – Avoimen taidekoulun perustaja ja opettaja Nagashila

Hänen mukaansa Avoin taidekoulu on ainoa, joka haastaa tämän ajan taideopetuksen hypen.

– Taidekenttä on sekaisin, kun kukaan ei kysy mitä on ihmisyys ja ihmisenä oleminen. Avoin taidekoulu on ainoa, joka pohjaa siihen. Taiteen tehtävä on saada aikaan rakkaus ja myötätunto maailmaan. Oman ahdistuksen oksentaminen kankaalle ei riitä, vaan sen läpi pitäisi luovuuden avulla kamppailla.

Nykyään monissa taidekouluissa painotetaan portfolion tärkeyttä, brändäystä ja itsensä markkinointia.

– Elämässä epäkypsät ajattelevat itsestään liikoja. Sellainen järjettömyys, että kolmessa tai viidessä vuodessa kuvittelee tulevansa taiteilijaksi, pitää poistaa. Taidekoulu on vain portti joillekin tulla taiteilijaksi. Se voi avata sisäisen jonkin, joka sitten auttaa löytämään itsensä taiteilijana. Ammattitaiteilija ei merkitse sitä, että aletaan tekemään rahaa verottajalle, korostaa Nagashila.

Matti Kurki opettaa edelleen, ei uran vuoksi, vaan:

– Olen innostunut hyvistä maalauksista, opettamisesta, joka on luontevaa ja jossa on huumori mukana. Ihmiset etenevät huomaamattaan. Motiivi löytyy oppilaiden tekemisestä, löytämisen ilosta, huomaamattomasta kehittymisestä.

Osasta oppilaita on tullut taiteilijoita.

– He ovat pitäneet näyttelyitä, joissa on ollut tosi hyviä töitä. Loppujen lopuksi kukin maalaa itselleen, yksin, ei muita miellyttääkseen tai heihin vaikuttaakseen. Maalaamisessa on oma elämä.

 

Avoin taidekoulu

Avoin taidekoulu toimii Helsingin Kalasatamassa Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiön tiloissa ja tällä hetkellä 16 oppilasta maksavat vuokran ja opetuksen omalla kustannuksellaan.

Jotta talousvaikeuksista selvittäisiin, haetaan lisää oppilaita.

Maksu nostetaan 1 000 euroon lukukaudelta, mutta opetus on sen arvoista ja samalla oppilaat saavat ateljeetilan vapaaseen käyttöönsä.

Lue Esa Erävalon pääkirjoitus Kulttuuriin enemmän henkistä kehittymistä täältä

Esa Erävalo jäi 1. huhtikuuta eläkkeelle KD-Lehden päätoimittajan ja Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän poliittisen sihteerin tehtävistään. Hän aikoo jatkaa kuvataideopintojaan ja harrastustaan myös eläkkeellä. Lue Erävalon lähtöhaastattelu täältä