Essayah muistuttaa: ”1,3 miljoonan sosiaali- ja terveysjärjestöissä toimijan panosta ei ole varaa hukata sote- ja maku-uudistuksissa”

9.6.2018 klo 09:26 Uutiset Samuli Rissanen

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah muistuttaa MTV3:n nettikolumnissaan (MTV, 8.6.), että maakunta- ja sote-uudistus tarkoittaa isoa muutosta kentällä toimivien järjestöjen edellytyksiin.

Tähän mennessä kunnat ovat olleet järjestöjen luontaisin yhteistyötaho paikallisesti.

Nyt sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen siirtyy maakunnille, julkisen puolen tuotanto maakuntien liikelaitoksille ja rahoituksen kanavoiminen kunnilta maakunnille.

– Oikeastaan enää hyvinvointia ja terveyttä edistävät niin sanotut hyte-tehtävät jäävät kuntien kontolle. Muutos on herättänyt valtavasti kysymyksiä järjestöjen roolista, rahoituksesta ja muista toimintaedellytyksistä jatkossa, Essayah kirjoittaa.

Esimerkiksi yhtiöittämispakko, joka vältettiin julkisen toimijan osalta, iskee nyt järjestöihin. Sote-uudistus vaatii järjestöjä tunnistamaan, onko järjestön työ jatkossa markkinaehtoista palvelutuotantoa vai järjestölähtöistä kansalaistoimintaa.

– Suuremmille järjestöille esimerkiksi sote-palveluntuotannon yhtiöittäminen varmasti onnistuu, mutta pienemmille järjestöille toimintojen eriyttäminen ja osakeyhtiön tai muun yhdistysmuodon pyörittäminen voi olla mahdotonta.

Rahoitus on Essayah’n mukaan toinen koetinkivi. Sote-järjestöjen rahoituksesta tärkeä osa on tähän asti tullut kunnilta. Järjestöjen saamat avustukset ovat rahamääräisesti olleet varsin pieniä, mutta niiden toiminnan kannalta merkittäviä.

– Lisäksi kunnat ovat saattaneet antaa toimitiloja järjestöjen käyttöön ilmaiseksi tai edullisesti. Järjestöjen saaman tuen pienenemisen riski on uudessa mallissa olemassa, koska sote-palvelut eivät enää kuulu kunnan toimialaan.

Essayah muistuttaa, että järjestöt ovat Suomessa merkittävä sote- ja hyvinvointipalvelujen tuottajataho, joka työllistää noin 50 000 ihmistä ja toiminnassa pyörii puoli miljoonaa vapaaehtoista sekä 260 000 vertaistukijaa.

– Itse asiassa hyvin merkittävä osa kaikista sosiaali- ja terveyspalvelujen toimialoista on alun perin järjestöjen ja vapaaehtoisliikkeiden perustamaa, alkaen esimerkiksi seurakuntien diakoniatyöstä ja kehitysvammaisten asumispalveluista.

Tällä hetkellä järjestöt toimivat ennen kaikkea terveyden ja hyvinvoinnin edistäjinä ja yleishyödyllisinä toimijoina, mutta osa järjestöistä tuottaa edelleen myös sosiaali- ja terveyspalveluita.

– Järjestöt paikkaavat monia aukkopaikkoja ja ottavat usein koppia ihmisistä, jotka voisivat muuten päätyä esimerkiksi kalliiden sote-palveluiden piiriin.

”Perustavaa laatua olevien asioiden selvittäminen on jäänyt kalkkiviivoille”

Myös sote-uudistuksen valinnanvapautta kehuttiin mahdollisuutena asiakkaalle valita maakunnan omistaman yhtiön, yksityisen yrityksen tai järjestön palveluista. Tätä ”kolmikanta-mantraa” hoettiin viime kevään kuntavaaleihin saakka.

Viimeisessä puheenjohtajien TV-tentissä Essayah totesi, että EU:n kilpailuneutraliteettisäännökset saattaa estää julkista tukea saavien järjestöjen osallistumisen markkinamalliin.

– Sipilän, Orpon ja Soinin silloiset kommentit ”Mitä? Estää? EU?” paljastivat, ettei oltu tätäkään asiaa loppuun asti ajateltu, Essayah kirjoittaa.

Asia alkoi entistä meppinä vaivaamaan, sillä Essayah tiesi, että EU:n kilpailuneutraliteettisäännöt ovat olleet aiemminkin ongelmallisia järjestöille kilpailutustilanteessa ja ns. vähäisen tuen-säännön soveltamisessa.

Kilpailuneutraliteettiongelmaan itse asiassa kiertyy tämä vielä kokoluokkaa suurempikin haaste koko valinnanvapausmallin notifikaatio-tarpeesta EU:ssa.

– Maakuntien liikelaitokset julkisina toimijoina eivät voi mennä konkurssiin ja niillä on erilainen mahdollisuus rahoitukseen, joten koko mallin oikeellisuus on haastettu.

Tällä viikolla eduskunnan kyselytunnilla hallitus kertoi, ettei asiaa aio EU-komissiosta selvittää. Perustelut asialle kuullaan puolestaan ensi viikolla.

– Järjestöistä puhuminen tasavertaisena toimijana maku-sote-mallissa siis lakkasi, mutta 1,3 miljoonan sosiaali- ja terveysjärjestöissä toimijan panosta ei olisi vara hukatakaan.