Some tuomitsee ja rankaisee – ei armahda

21.6.2018 klo 12:01 Pääkirjoitukset Kristiina Kunnas

Aki Ruotsala joutui kokemaan nykyajan tiedonvälityksen nopeuden ja voiman. Hänen pikapotkunsa Pori Jazzin toimitusjohtajan pestistä paljastivat, että suvaitsevaisuutta toisinajatteluun ei Suomessa nyt ole ja että seksuaalisuus-kysymykset ovat räjähdysherkkiä.

Someraivo liikkui ääntä nopeammin. Ruotsalan tapauksessa useampi artisti ja poliitikko kommentoi ja sai muutamassa minuutissa mukaansa kovaäänisen joukon. Ruotsala saa kuulla olevansa ”pelle”, eivätkä muusikot ”enää koskaan esiinny Kirjurinluodolla”. Kristillisdemokraatteja ja Sari Essayah’a uhattiin poliisitutkinnalla ”syrjimisestä”. Pori Jazzin hallitus piti kriisikokouksen. Muutama tunti juttujen ilmestymisen jälkeen Ruotsala oli erotettu. Häntä muutama päivä aiemmin kehunut hallitus ei edes puhuttanut häntä.

Tämä on se hetki, jona voimme erottautua muista puolueista.

Vaikka Ruotsala olisi kuinka taitava johtaja ja innovatiivinen kehittäjä, hänellä oli häpeäpilkkunsa, joka on nykyajan “viralliselle” suvaitsevaiselle ja vapaamieliselle Suomelle kirosana: kristillinen konservatiivisuus. Ehkei sekään olisi auttanut Ruotsalaa, että hän olisi jättänyt vastaamatta uusiin kysymyksiin homoseksuaalisuudesta. Häntä toki puolustettiin jälkikäteen, ja todettiin hänen aina toimivan täysin yhdenvertaisesti kaikkia ihmisiä kohtaan.

Moralismin heiluri on kuin hulluksi tullut ympäri pyörivä kompassin neula – ei osoita enää minnekään mutta samalla kaikkialle. Esimerkkejä on: hyväksyttyä on olla vaikka miten seksikäs tai seksuaalisesti härnäävä, samalla seksuaaliseen häirintään on nollatoleranssi. Tosi-TV näyttää kumppanin pettämiseen viekoittelevaa temptation islandia, kun samalla yksiavioisuuden ihannetta vähätellään ja yhden miehen ja yhden naisen välisen avioliiton puolustaminen on syrjivää. Jos konservatiivit ennen paheksuivat vapaamielisyyttä, saavat vanhoilliset nyt paheksunnan moninkertaisesti takaisin.

Puheenjohtaja Sari Essayah muistutti heti Ruotsalan tapauksen jälkeen, että Kristillisdemokraatit on puolue, joka toimii jokaisen ihmisarvon, uskonnon- ja sananvapauden puolesta. Ei kuitenkaan riitä, että vain puoluejohto ja kansanedustajat pitävät arvojamme yllä. Tai että vain joku rohkea taistelee valtavirtaa vastaan, ja muut hiljaa kannustavat. Tämä on se hetki, jona voimme erottautua muista puolueista. Nyt jos koskaan tarvitaan jokaista kristillisdemokraattia.