Voiko demokratialla olla kasvot?

17.7.2018 klo 21:51 Kolumnit Jouko Jääskeläinen

Demokratialla tarkoitamme yleensä hyvien asioiden edistämistä. Voimme vaikuttaa omiin asioihimme ja vaihtaa huonot johtajat. Samalla demokratiassa asioiden monimutkaisuus ja median halu yksinkertaistaa johtavat siihen, että asioita peilataan henkilöiden kautta.

Myös viime kuukausien tapahtumat muistuttavat kysymyksestä, voiko demokratialla eli hyvän tavoittelemisella olla kasvot. Tätä sivuttiin Keskustan puoluekokouksessa ja kyselyt aina lisääntyvät galluplukujen muutoksen tahdissa. Muodostuvatko istuvan puheenjohtajan kasvot liikaa koko joukkueen leimaksi?

Samaa saattoi kysellä kokoomuksen puoluekokouksen kohdalla. Siellä paikalle tuli moninaisia kasvoja. Pieni kiistely päätettiin kääntää voimaksi, pärjäämme yhdessä. Eräs ratkaisu siinäkin.

Vielä enemmän voimme demokratian kasvojen todellisuutta ja merkitystä kysellä maailman suurten johtajien kohdalla. Onko presidentti Trump Amerikan kasvot. Voiko Pohjois-Korean johtaja olla koko kansansa kasvot? Ovatko Venäjän kasvot juuri naapurimaamme presidentin kasvot. Suurten tapahtumien turvatoimien laajuus kertoo myös asioiden henkilöitymisestä.

Demokratian kasvoja voidaan kysellä myös kristillisdemokraateissa. Eri aikoina varsin erilaiset henkilöt ovat johtajina antaneet kuvaa puolueesta. Aina tarvitaan johtajuutta ja esimerkkiä. Kuitenkin myös kristillisdemokraateilla hyvän tuloksen ydintekijä on siinä, että laajat joukot eri tehtävissä ja eri asemissa tekevät yhteistä työtä.

Yhteisöllisyys ei koskaan voi olla yhden tai muutaman ihmisen varassa. Tämä paras yhteiselämän muoto, yhteisöllisyys, vaatii kasvojen moninaisuutta. Siinä itse asiassa ihmisen kasvot häviävät syrjemmälle ja keskeiseksi nousee se hyvä, jota yhdessä tehdään ja tavoitellaan. Kaikessa inhimillisessä vajavaisuudessamme. Onko tämä näkökulma idealistinen eli liikaa toivottu suurten johtajien maailmassa?

Kirjoittaja Jouko Jääskeläinen on valtiotieteiden tohtori ja pitkäaikainen KD-vaikuttaja.