Ensi huhtikuun eduskuntavaaleissa koetuksella eivät ole ainoastaan vasemmiston ja oikeiston keskinäiset valtasuhteet, vaan 2019 vaaleissa muotoillaan uusiksi tulevaisuuden arvokonservatiivista puoluekenttää. Perussuomalaisista irtaantuneelle Siniselle Tulevaisuudelle eli Sinisille nämä vaalit ovat erityisesti puolueen olemassaolon ratkaiseva koitos. Jos kannatus ei nouse arvioista, Timo Soinin linjan mukainen perussuomalainen politiikka on Suomessa historiaa.

Monien äänestäjien tyytymättömyys nykytilaan avaa ovea populismille, joka on kuitenkin lopulta vain yksi ratkaisu muiden joukossa.

Monille tulee yllätyksenä kansalaisten suhteellisen korkea tyytymättömyys poliittista kulttuuria kohtaan. Ajatuspaja e2:n tutkimuksen mukaan noin puolet suomalaisista kokee median tuottavan liian yksipuolista tietoa. Samaten enemmistö koko kansasta on sitä mieltä, että akateemiset tutkijat esittävät julkisuudessa näkemyksiä, jotka ovat poliittisesti latautuneita.

Konservatiivinen oikeisto puoluetunnuksista riippumatta puolustaa perinteisiä arvoja, vaalii kannallistunnetta ja on kriittinen tiettyjä liberaaleja kehityskulkuja kohtaan. Perinteiset valtapuolueet varmasti säilyttävät jatkossakin asemansa, mutta suurin myllerrys koskettaa juuri sitä aluetta, jolle on viime vuosina syntynyt eniten hajaannusta ja uusia liikkeitä.

Monien äänestäjien tyytymättömyys nykytilaan avaa ovea populismille, joka on kuitenkin lopulta vain yksi ratkaisu muiden joukossa. Kristillisdemokraatitkin joutuvat sen kysymyksen eteen, olemmeko lähempänä Halla-ahon johtamia perussuomalaisia vai maahanmuuttovastaisuudesta irtisanoutuvaa konservatiivista ryhmittymää. Tila on käymässä pieneksi. Myös isot puolueet ovat joutuneet arvosyistä sopimaan mahdollisen hallitusyhteistyön reunaehdoista.