Syksyn 2015 pakolaiskriisi vei Tomi Kuosmasen keskelle kaaosta. Hänen johtamaansa vastaanottokeskukseen tuotiin bussilasteittain turvapaikanhakijoita, eikä kaikki mennyt niin kuin Strömsössä.

Nyt Kuosmasen tehtävänä Maahanmuuttovirastossa on pitää Suomea valmistautuneempana tuleviin kriiseihin. – Tällä hetkellä näyttää rauhalliselta, mutta yksi päivä voi muuttaa kaiken, hän muistuttaa.

Halu auttaa on vienyt Tomi Kuosmasen, 44, usein haasteellisiin paikkoihin, joissa hän on joutunut toimimaan myös inhmillisen jaksamisen rajoilla. Jyväskylän kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu, KD:n varapuheenjohtaja ja pastori uskoo elämässään johdatukseen, mutta se on tarkoittanut hänen kohdallaan sitä, että sattumanvaraisiltakin tuntuvia juonenkäänteitä ei ole puuttunut.

Alun perin 19-vuotiaana helluntaiherätyksen palveluksessa nuorisotyöntekijänä aloittaneen Kuosmasen tie vei nopeasti maailmalle. Kehitysyhteistyö vei Lapuan helluntaiseurakunnan palveluksesta Fidan aluepäälliköksi Etelä-Aasiaan.

Aasiasta Kuosmasen perhe palasi Suomeen 2015. Samaan aikaan Suomeen, niin kuin kaikkialle Eurooppaan, oli alkanut tulvia pakolaisia.

Vuoden 2015 aikana Suomeen saapui enemmän turvapaikanhakijoita kuin koskaan aiemmin. Turvapaikkaa haki 32 476 henkilöä. Valtaosa saapui Suomeen syksyllä. Ennätysviikolla syyskuussa 2015 rekisteröitiin 3 939 turvapaikanhakijaa. Tästä viikosta on nyt kolme vuotta.

Suomi oli valmistautumaton niin suureen pakolaisten vyöryyn. Vastaanottokeskuksia perustettiin syksyn 2015 aikana kuin sieniä sateella, mutta käytänteet ja osittain resurssitkin puuttuivat aluksi.

Kuosmanen haki ja pääsi johtamaan kahta vastaanottokeskusta ensin Saarijärvellä ja sitten Kyyjärvellä. Vaikka Kuosmanen valittiin tehtävään hyvästä määrästä hakijoita, hänkin oli osittain valmistautumaton tehtävään.

– Se oli aluksi täysi kaaos, Kuosmanen muistelee syksyä 2015.

Turvapaikanhakijoita tuotiin keskuksiin bussilasteittain ja heidän elämäänsä ja tarpeisiinsa piti alkaa vastaamaan ensimmäisestä päivästä lähtien. Kuosmasen johtamista keskuksista tuli nopeasti 500 ihmisen väliaikaisia koteja.

– Piti lähteä etsimään ruokaa ja juomaa, milloin tupakkaa tai muuta, jotta he pysyisivät rauhallisina.

Kuosmanen kertoo, ettei muista ensimmäisistä viikoista kovinkaan paljon. Hän nukkui asuntovaunussa vastaanottokeskuksen pihalla sen, minkä ehti.

Turvapaikanhakijoiden tunnelmat vaihtelivat innostuksesta epätoivoon. Myös ympäristö reagoi voimakkaasti muualta tulleisiin ja vastaanottokeskuksia kohtaan osoitettiin mieltä. Kodistaan ja omaisistaan erossa olevien turvapaikanhakijoiden mielialaan tiedot omasta tai muiden tilanteesta sekä suomalaisten reaktiot vaikuttivat voimakkaasti.

– Kaikki ulkopuolelta tulevat uutiset näkyivät heti vastaanottokeskusten ilmapiirissä

– Kaikki ulkopuolelta tulevat uutiset näkyivät heti vastaanottokeskusten ilmapiirissä, Kuosmanen kertoo.

Turvapaikanhakijat olivat vuonna 2015 voittopuolisesti Syyrian konfliktia paenneita syyrialaisia, afganistanilaisia ja irakilaisia. Kriisi sai alkunsa, kun Turkki ei kyennyt enää vastaamaan valtavasta ihmismäärästä ja päästi tulpan auki. Pakolaisleireillä tilanne oli käynyt monelle turhauttavaksi ja sietämättömäksi, eikä Syyrian sodalle näkynyt loppua. Kansainvaellus halki Euroopan käynnistyi.

Kuosmanen näkee jokaisen turvapaikanhakijan omana yksilönään. Kunkin tavat ja selviytymisstrategiat olivat omanlaisia. Teologian maisterin tutkinnon suorittanut Kuosmanen tuntee islamia sisällöllisestikin ja vuodet maailmalla olivat muokanneet käsitystä islaminuskoisista. Vastaanottokeskuksiin ei tullut kovin uskonnollista porukkaa.

– Harvat pitivät rukoushetkiä tai olivat muuten kovin uskonnollisia saati äärimmäisiä näkemyksissään

– Harvat pitivät rukoushetkiä tai olivat muuten kovin uskonnollisia saati äärimmäisiä näkemyksissään, Kuosmanen arvioi.

Kuosmasen mielestä jokaisen lähtö kotimaastaan tai pakolaisleiriltä oli tavalla tai toisella motivoitu. Turhaan ei kukaan lähtisi pitkälle ja raskaalle taipaleelle. Vastaanottokeskuksissa kuitenkin huomattiin pian, että osa poistui vapaaehtoisesti kesken turvapaikanhakuprosessin. Osalle prosessi oli rankempi kuin toisille: samalla kun jotkut odottivat passiivisena Maahanmuuttoviraston päätöstä, osa motivoitui opiskelemaan kieltä rakentaakseen vielä hämärän peitossa olevaa tulevaisuuttaan.

Saarijärvellä Kuosmanen ideoi bisnestiimin, jossa turvapaikanhakijat voisivat viritellä yritystoimintaa ja toimia suomalaisten tuotteiden vienninedistäjinä lähtömaidensa suuntaan. Kuosmanen solmi yhteistyökuvioita suomalaisiin yrityksiin ja aloitteesta kiinnostui mediakin. Peliyhtiö Supercell lahjoitti tietokoneita Saarijärven vastaanottokeskukseen. Potentiaalisiksi vientituotteiksi nousivat esimerkiksi puujalosteet, puhallusvilla, pullovesi ja jäteveden puhdistukseen käytettävät laitteet.

Kriisin laannuttua vastaanottokeskuksia suljettiin ja niin kävi myös Saarijärvellä ja Kyyjärvellä. Kuosmanen pitäytyi kuitenkin aihepiirissä ja haki kokemuksineen Maahanmuuttoviraston palvelukseen.

Tällä hetkellä ylitarkastajana työskentelevä Kuosmanen vastaa erityisesti maahanmuuttoon ja kriiseihin valmistautumisesta. Tilanne on rauhallinen eikä välittömässä näköpiirissä ole  vuoden 2015 kaltaista pakolaisvyöryä.

– Yksi päivä voi kuitenkin muuttaa kaiken, Kuosmanen muistuttaa.

”Sota, vaino tai luonnonkatastrofi-mikä tahansa voi laukaista pakolaiskriisin”

Kolmen vuoden takainen tilanne voi uusiutua Suomessa pahempanakin. Luonnonkatastrofit, sota, ydinvoimalaonnettomuus, vaino – mikä tahansa voi aiheuttaa uuden pakolaiskriisin. Hän nostaa esimerkiksi Bangladeshin, jonne on tulvinut vuoden aikana miljoona rohingaa vainoa pakoon.

Suomen kantokyky voisi olla koetuksella, jos esimerkiksi itärajalta alettaisiin pyrkiä maahan sankoin joukoin.

Sisäministeriön turvallisuusstrategian mukaan varautumissuunnitelmien pitäisi kattaa 100 000 maahantulijan majoitus ja vastaanotto.

Viranomaiset siis varautuvat laajamittaiseen maahantulotilanteisiin, mutta sen sijaan poliittinen keskustelu on Kuosmasen mukaan jumiutunut pääasiassa kolmen vuoden takaisin kriisin jälkipuintiin.

Hänen mielestään on uskallettavana kyseenalaistaa nykyisiä käytänteitä YK:ssa ja EU:ssa ja arvioida niiden toimivuutta. Monet käytänteet on tehty aivan toisenlaisissa olosuhteissa, kuin missä viime vuosina on eletty.

– Suomen pitäisi luoda oma selkeä turvapaikkapolitiikka eikä katsella sivusta, mihin virta milloinkin kääntyy. Jos emme nyt tartu tilanteeseen, emme ole oppineet mitään syksystä 2015, hän sanoo.

Kriisin aikana Ruotsi ja Tanska ottivat käyttöön rajatarkastuksiin, jotka helpottivat nopeasti tilannetta Suomenkin rajoilla.

Jatkossa samankaltaisille tarkastuksille voi olla Suomessakin käyttöä. Kuosmasen mukaan Schengen on tuonut Suomelle myös ongelmia, siksi on hyvä pitää kiinni olemassa olevista optioista.

– Suomella on muiden maiden tavoin oikeus ottaa käyttöön rajatarkastuksia, jos tilanne niin vaatisi.

Maahanmuuttopolitiikan lähtökohtana pitäisi Kuosmasen mukaan kuitenkin olla se, että voimme ja meidän pitääkin auttaa hädänalaisia. Ylipäätään politiikan tarkoitus on auttaa ihmisiä, ei hankaloittaa elämää, hän muistuttaa. Maahanmuutossa on kuitenkin muistettava Suomen oma kantokyky ja pidettävä kiinni mahdollisuuksista reagoida tilanteen mukaan.

Kuosmanen pitää Suomen kantokykynä 3 000–5 000 pakolaisen vastaanottamista vuodessa.

– Haluaisin myös viritellä positiivista keskustelua maahanmuutosta. Tällä hetkellä keskustelua leimaa negatiivisuus, mutta maahanmuutolla on myös positiivisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja talouteen.

Kuosmanen avaa KD-lehden haastattelussa myös joitakin maahanmuuttopolitiikkaan kuuluvia käsitteitä. Lue niistä tästä.