Onko rakkaus tunnetta vaiko kemiaa?

3.8.2015 klo 07:52 Kotimaa KD Lehti

Romanttinen rakkaus synnyttää perheen ja tuottaa onnea yksilöille, toisaalta se voi aiheuttaa myös tuskaa, katkeruutta, murhia ja jopa sotia. On siis yllättävää, että romanttisen rakkauden syvintä olemusta on tutkittu niin vähän.

Romanttinen rakkaus vaikuttaa merkittävästi yksilöiden kohtaloihin, mutta myös yhteiskuntamme kehitykseen. Se synnyttää perheen ja tuottaa onnea yksilöille, toisaalta se voi aiheuttaa myös tuskaa, katkeruutta, murhia ja jopa sotia.

On siis yllättävää, että romanttisen rakkauden syvintä olemusta on tutkittu niin vähän.

Romanttinen rakkaus alkaa alkukipinästä, jonka luonne on mysteeri. Sen seurauksena rakastunut ihminen ajattelee pakkomielteen omaisesti rakastumisensa kohdetta. Hän kaipaa läheistä tunnesidettä ja tulee vähitellen riippuvaiseksi rakkauden kohteesta.

Rakkauden alkukipinä on kuitenkin mysteeri, koska syy ja seuraus ovat edelleen hämärän peitossa.

Romanttinen rakkaus lisää henkistä energiaa ja saa aikaan euforian tunteen.

Alustavien tutkimusten mukaan rakastumisen huuman saavat aikaan kemialliset yhdisteet kuten fenyylietyyliamiinit ja neurotrofiinit, joiden tasot kasvavat merkittävästi ihmisen ollessa romanttisesti rakastunut.

Hullaantumisen tunne johtuu siitä, että tämä amiini on amfetamiinin luonnollinen vastine, joka mm. kiihdyttää hermoimpulssien kulkua. Neurotrofiini kiihdyttää vasopressiinin muodostumista, joka taas edesauttaa sosiaalisten kontaktien muodostamista.

Ikävä kyllä huumaantunut tila häviää, koska näiden yhdisteiden tasot laskevat vähitellen vuoden aikana normaaliksi. Tästä johtuen ihminen ajautuu helposti rakkausnarkkariksi, joka vaihtaa kumppania kuin paitaa, koska hän ei ymmärrä miten rakkautta pitää vaalia.

Luonto on kehittänyt hienon kemiallisen systeemin parisuhteen synnyttämiseen, mutta jatkon se on jättänyt ihmisen oman osaamisen ja taidon vastuulle.

Rakkauden alkukipinä on kuitenkin mysteeri, koska syy ja seuraus ovat edelleen hämärän peitossa. Murhakaan ei ole vielä ratkaistu siinä vaiheessa kun on selvinnyt, että uhri myrkytettiin. Käärmeenpistoon on jo keksitty vastaseerumi. Tulevaisuudessa ehkä näemme myös amorin nuoleen tehoavan vastamyrkyn, joka avaa uhrin silmät ja pelastaa hänet onnettoman rakkauden syövereistä.

Maailmassa on kuusi miljardia ihmistä, jos sitä oikeaa olisi vain yksi kappale niin häntä olisi mahdoton löytää.

Romanttinen rakkaus on todellista rakkautta siinä mielessä, että rakastunut toivoo rakkauden kohteelle hyvää. Toisaalta se perustuu kuitenkin äärimmäisen itsekeskeiseen motiiviin, joka tuottaa euforiaa itselle.

Tässä mielessä romanttinen rakkaus on varsin kaukana todellisesta, kauniista ja epäitsekkäästä rakkaudesta.

Romanttinen rakkaus on kuitenkin tärkeä ilmiö ihmisten onnellisuuden ja yhteiskunnan kehityksen kannalta, koska se johtaa perheen ja kodin syntymiseen. Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö ja onnellisuuden yksi alkulähde. Ihmisen koko elämänasenne, itseluottamus ja yhteistyökyky määräytyvät perheessä ensimmäisten elinvuosien aikana.

Perheväkivalta, rikollisuus ja psyykkiset ongelmat ovat vain oireita, joita on vaikea parantaa lisäämällä lasten huostaanottoja, avioeroja, poliiseja, psykiatreja, vankiloita ja videovalvontaa. Sen sijaan meidän kannattaa investoida onnellisuuden alkulähteeseen eli perheeseen.

Kaikilla lapsilla tulee olla oikeus rakastaviin vanhempiin. Tästä johtuen tarvitsemme avioliittokouluja, tutkintoja ja soveltuvuustestejä, joiden suorittaminen hyväksytysti vasta oikeuttaa hankkimaan lapsia. Kummallista on, että vanhempien kyky pitää huolta lapsesta tutkitaan tarkasti pelkästään adoption kohdalla. Yleinen käsitys, jonka mukaan lasten hankkiminen on jokamiehenoikeus, on jäänne ihmisen primitiivisestä menneisyydestä.

Parisuhteet saattavat kariutua aivan perusasioihin, koska edes näitä taitoja ei opeteta nuorisolle. Esimerkiksi nainen ei aina ymmärrä, että verbaalinen lahjakkuus ei ole rakkauden todellisuuden ja vilpittömyyden mittari; eikä mies tajua, että tunteita ja hyväileviä sanoja ei kannata säästää. Nyt näitä asioita aletaan pohtia vasta kun ollaan jo karilla.

Yliromanttinen kirjallisuus, elokuvat ja musiikki, asettavat parisuhteeseen kohtuuttomia ja epärealistisia toiveita ja paineita, joiden seurauksena suhteet päättyvät liian usein onnettomasti. Kiiltokuvien sijaan yhteiskuntamme tulee tarjota nuorille myös realismia ja parisuhteissa tarvittavia taitoja. Romanttinen rakkaus on yksilökeskeinen haaste, jonka ylläpito edellyttää kärsivällisyyttä, epäitsekkyyttä ja kompromissien tekemistä.

Kirjoittaja: Antti Roine

Ylös