–Vallalla on kiitoksen eväämisen, tunteiden tukahduttamisen ja vaikenemisen kulttuuri, luonnehtii psykiatri Juhani Mattila suomalaista hengenmaisemaa.

– Kasvaminen tällaisessa ilmapiirissä on myrkkyä tunneherkille ihmisille, erityisesti lapsille.

Työuupumuksesta, masennuksesta ja ujoudesta kirjoja julkaisseen Juhani Mattilan teos Herkkyys ja sosiaaliset pelot  pureutuu monelle omakohtaisesti tuttuun aiheeseen.

Esiintymisjännitys voi parhaimmillaan edesauttaa henkilön suoritusta

”Kahvikuppineuroosista” on puhuttu lähes suomalaisena kansantautina, joka iskee sosiaalisissa tilanteissa, vaikeuttaen ja rajoittaen jokapäiväistä elämää ja kanssakäymistä.

– Jännittäminen sinänsä on luonnollista, jokaiselle meistä, Mattila toteaa.

Tunnistaaksemme oman tilanteemme, Juhani Mattila kehoittaa meitä huomioimaan vireysastettamme:

– Ihmisen, joka kokee sosiaaliset tilanteet poikkeuksellisen rasittavina, kannattaa suhtautua asiaan vakavasti.

– Esimerkiksi esiintymisjännitys voi parhaimmillaan edesauttaa henkilön suoritusta, lisäämällä tämän energisyyttä ja innostusta.

– Jos esiintymisjännitys sen sijaan aiheuttaa jatkuvaa sosiaalisten tilanteiden välttelyä ja niistä pakenemista, se syö ihmisen voimavaroja ja pidemmän päälle uuvuttaa tämän. Terapia saattaa tällöin tarjota avun ongelmaan, Mattila toteaa.

Mattilan mielestä paljon olisi voitettu, jos suomalaisessa asenne- ja kasvatuskulttuurissa tapahtuisi muutos ihmisläheisempään, tunteita ja niiden ilmaisua paremmin huomioivaan suuntaan.

– Meillä vallitsee yhä tietynlainen vähättelyn ja arvostuksen eväämisen ilmapiiri. Tunteiden, empaattisuuden ja herkkyyden osoittamista pidetään lähes häpeällisenä.

Tämä näkyy myös vanhempien – eritoten isien – asenteissa lapsiinsa. Mattilan mukaan ikiaikaisia kasvatusohjeita, kuten ”joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee” tai ”joka vitsaa säästää se vihaa lastaan”, noudatetaan edelleen – liiankin kirjaimellisesti.

– Itseilmaisuun rohkaisemisen ja fyysisen sekä henkisen läheisyyden sijaan vanhemmat asettavat lapsilleen usein ylimitoitettuja vaatimuksia onnistumisen ja pärjäämisen suhteen.
Myös eri sukupuoliin liittyvistä stereotypioista pidetään Mattilan mukaan tiukasti kiinni.

– ’Eihän tuollainen ole miehelle ollenkaan sopivaa käytöstä’ on yhä yleinen lausahdus, pikkupoikienkin kohdalla.

Samat, ennalta lukkoon lyödyt roolimallit siirtyvät aikuistuttua eteenpäin, sukupolvelta toiselle.

– Suurimpia kärsijöitä ovat aisteiltaan ja tunne-elämältään herkät ihmiset, joiden sensitiivisyys kyseenalaistetaan ja tukahdutetaan jo lapsesta.

– Yhteiskunnassa, jossa esiintymisrohkeus, ulospäinsuuntautuneisuus ja itsevarmuus ovat yleisesti hyväksyttyjä ja  tavoiteltuja ominaisuuksia, jäävät ujot, sosiaalisesti arat persoonat helposti marginaaliin.

Paitsi vääryytenä syrjäytettyjä itseään kohtaan, Mattila pitää asiantilaa valitettavana myös yhteiskunnallisesti ja kansantaloudellisesti.

– Sosiaaliset jännitykset ja pelot ovat nyt merkittävä syy nuorten opintojen viivästymiseen ja kaskeytymiseen. Sama koskee työelämää, jossa työkyky yhä useammin kärsii masennuksen tai paniikkihäriöiden vuoksi.

– Psyykkisten ongelmien liiallisen medikalisoimisen sijaan tulisi puuttua ongelman syihin, ja tarjota apua terapian muodossa. Ja myös nykyistä paljon aiemmin, jotta ongelmaa voidaan hoitaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, Mattila toteaa.

Juhani Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot. 231 sivua. Kirjapaja, Viro 2014.