Laukaalaisen maanviljelijän ja yrittäjän Erkki Kalmarin maatilalle rakennettiin viime vuonna Suomen ensimmäinen täysimittainen kuivareaktori biokaasun tuotantoon.

Katettuun, lämpöeristettyyn aumaan kuormattiin 400 tonnia suojavyöhykenurmea. Sitä kastellaan vyöhykkeittäin mikrobivedellä. Samoja mikrobeja on lehmän ruoansulatuksessa. Biokaasua syntyy, kun ne hajottavat bioainesta hapettomassa tilassa.

–       Reaktorissa on patentoituja ratkaisuja. Kokeilemme aina ratkaisut ensin itse, jottemme toimita muille laitoksia, joiden toiminnasta emme ole täysin varmoja. Aumassa on +30 oC näin pakkasellakin, kertoo Erkki Kalmari, ja merkitsee eri mittareiden lukemat ylös pumppuhuoneessa.

Kuivareaktori täytetään vain pari kertaa vuodessa ja ”varsinaiset työläiset”, mikrobit, hoitavat biokaasun jatkuvan tuotannon. Pitkän viipymäajan takia voi käyttää vaikeasti liukenevaa suomalaista olki- ja heinämassaa, jopa haketta. Kalmari puhuu ”huruheinäpelloista”.

–       Suomessa on 472.000 hehtaaria joutoalaa, joka ei ole elintarviketuotannossa. Olkea tulee yli miljoonalta hehtaarilta. Jättömaiden ja oljen keskisadolla voitaisiin tuottaa kolmasosa liikenteen polttoaineesta.

Satoa voi myös parantaa.

–       Suojavyöhykenurmessa on turhaan rajoite, että apilaa saa olla korkeintaan 20%. Itse laittaisin rajan 30-40 prosenttiin, jos on niittopakko. Sellaisia lupiineitakin on, jotka eivät lähde leviämään, ja esimerkiksi virna sopii kuivareaktoriin.

Biomassoja saataisiin lisää, jos rehevöityneistä järvistä poistettaisiin ravinteita keräämällä ruokoa, lumpeita, vesiruttoa tai jopa viljeltyjä vesikasveja.

–       Teknisiä laitteita vesikasvien keräämiseen varmasti kehiteltäisiin, jos niille syntyisi kysyntää, uskoo Erkki Kalmari.

Kuivareaktori palkittiin syksyllä KoneAgria messuilla kolmen tähden uutuustuotteena, koska se sisältää täysin uusia rakenneratkaisuja.