Klubitalojen toiminnasta miljoonien vuotuiset säästöt mielenterveystyöhön

11.5.2016 klo 12:00 Kotimaa KD Lehti

Klubitalotoiminta on yksi tuloksellisiksi osoitetuista avohuollon mielenterveyspalveluista.

Suomessa valtio, kunnat ja sosiaaliturvarahastot hyötyvät jo nyt mielenterveyskuntoutujien 25 Klubitalon toiminnasta noin 10–11 miljoonaa euroa vuodessa.

Hyöty syntyy muun muassa kuntoutujajäsenten sairaala- ja muiden palvelujen vähenevästä käytöstä.

Arvio perustuu vastaavasta toiminnasta Ruotsissa tehtyihin laskelmiin, mutta samankaltaisiin tuloksiin on päästy myös aiemmin Vates-säätiössä tehdyissä selvityksissä.

OECD suositteli vuonna 2014 mielenterveyspolitiikan arviointiraportissaan, että Suomessa tulisi tehostaa siirtymistä sairaalakeskeisestä avohoito- ja yhteisökeskeiseen toimintaan.

Nämä tulokset ja muut Suomen mielenterveyspolitiikkaa koskevat ehdotukset käyvät ilmi Suomen Klubitalot ry:n julkaisemasta klubitalotoiminnan 20-vuotisjuhlakirjasta ”Mieleni minun tekevi”.

Suomessa osallistuu klubitalotoimintaan noin 3 000 aktiivijäsentä. Kirja esittelee ensimmäistä kertaa kattavasti toimintaa jäsenkokemusten, omaisten ja muiden sidosryhmien näkökulmasta sekä lukuisten arviointitutkimusten valossa.

Suomessa toimii 25 Klubitaloa, ja niiden määrää aiotaan lisätä maan kattavaksi seudullisten Klubitalojen verkostoksi vuoteen 2025 mennessä.

– Yhdessä muiden tehostettujen avohoidon mielenterveyspalvelujen kanssa klubitalotoiminta alentaa merkittävästi psykiatrisen terveydenhuollon kokonaiskustannuksia. Lisäksi toiminta parantaa mielen sairauksista kuntoutuvien henkilöiden ja heidän läheistensä kokemaa palvelujen laatua, sanoo kirjan toimittaja, sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntija Esko Hänninen.

– Koko maassa uudistettavat mielenterveyspalvelut tukisivat pääministeri Juha Sipilän hallituksen ”tuottavuusloikan” toteuttamista, mutta se edellyttää määrätietoisesti johdettua psykiatrisen terveydenhuollon muutosta sairaalakeskeisistä hoitokäytännöistä kuntoutujien tarpeet kattavaan avohoito- ja yhteisökeskeiseen palvelurakenteeseen, Hänninen vaatii.

Säästöjen toteutumisen ehtona on, että tulevat itsehallintomaakunnat ja SOTE-alueet päättävät käynnistää psykiatristen palvelukäytäntöjen uudistamisen. Toisena ehtona on, että psykiatrisen sairaalahoidon vähentämisestä johtuvat säästöt kohdennetaan avohoito- ja yhteisökeskeisten mielenterveyspalvelujen kehittämiseen.

– Päättäjät eivät saisi toistaa 1990-luvun alun lamavuosien virhettä, jossa mielisairaaloiden lakkauttamisesta kertyneet säästöt käytettiin sairaanhoitopiireissä muun erikoissairaanhoidon kehittämiseen, Hänninen huomauttaa.

Tutkimuksen mukaan säännöllisesti klubitalotoimintaan osallistuneiden henkilöiden psykiatrisen sairaalahoidon käyttö ja kustannukset alenivat seuranta-aikana keskimäärin 75 prosenttia verrattuna jäsenyyttä edeltäneeseen vertailujaksoon. Pelkästään avohoidon mielenterveyspalveluja käyttäneiden jäsenten avopalvelujen käyttö väheni neljänneksen. Lisäksi avohoitoryhmän kustannukset alenivat keskimäärin 38 prosenttia seuranta-aikana.

OECD suositteli vuonna 2014 mielenterveyspolitiikan arviointiraportissaan, että Suomessa tulisi tehostaa siirtymistä sairaalakeskeisestä avohoito- ja yhteisökeskeiseen toimintaan.

Vaikka Suomessa on ollut voimassa 1990-luvun alusta lähtien laki, joka velvoittaa järjestämään mielenterveyspalvelut ensisijaisesti avohoitona, yhä vielä mielenterveyspalveluiden resursseista keskimäärin 75 prosenttia on sitoutunut psykiatriseen sairaalahoitoon.

Ylös