Geriatrian professori, lääketieteen tohtori Sirkka-Liisa Kivelä pelkää, että tulevaisuudessa vanhustenhoito eriytyy. Rikkaille on tarjolla laadukasta hoitoa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa ja köyhemmille niukkenevilla resursseilla tuotettua julkisen puolen hoitoa.

– Onko tulevaisuudessa niin, että kuollessa ollaankin kaikkein eriarvoisimmassa asemassa, Kivelä kysyi Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän järjestämässä seniori-illassa.

Hän maalaa kuvan tilanteesta, jossa rikkaille kehitetään laadukkaita hoitopalveluja. Yhteiskunnan tuesta viis veisataan, koska palveluista ollaan valmiita maksamaan. Kyse on tuskin laitoshoidosta, vaan esimerkiksi ympärivuorokautisesta palveluasumisesta.

Ellei muistisairaalla miehelläni olisi geriatrian asiantuntijaa puolisonaan, niin luulen, että hoito olisi tullut kalliimmaksi kuin se nyt on ja mieheni olisi huonommassa kunnossa

Julkinen puoli on kuihtunut köyhimpien vanhusten hoidoksi, sellaisten, joilla ei ole varaa maksaa lisäpalveluista.

Kivelän huoli perustuu nykytilanteeseen, jossa vanhustenhoidosta säästetään ja hoitajamitoitus laskee.

– Kun hoitajamitoitus nyt laskee 0,4:ään, niin kyllä kunnissa ollaan valmiita vähentämään hoitajien määrää. Se on useissa paikoissa sitten 0,4 tai hiukan yli, ettei Valviralta tule noottia, Kivelä uskoo.

Hänen mukaansa vanhustenhoito on Suomessa yleisesti ottaen asiallisella tolalla, mutta ongelman muodostavat laitokset, joissa hoito on huonoa. Ikäihmiset ovat eriarvoisessa asemassa sen suhteen, minkä kunnan tai kaupunginosan alueella asuvat.

Vanhustenhoidon laatu nimittäin vaihtelee. Kivelä muistuttaa myös, että esimerkiksi Suomen perus- ja lähihoitajaliiton eli Superin kyselyissä vanhustenhuollossa työskentelevät hoitajat kertovat ylikuormittumisesta ja siitä, kuinka aikaa kohdata vanhuksia ei ole.

Kivelä ymmärtää säästöpaineet, mutta korostaa, ettei hoidon laadusta tai hoitajien osaamistasosta voi tinkiä. Osaaminen säästää kustannuksia.

– Ellei muistisairaalla miehelläni olisi geriatrian asiantuntijaa puolisonaan, niin luulen, että hoito olisi tullut kalliimmaksi kuin se nyt on ja mieheni olisi huonommassa kunnossa.

Kivelä muistuttaa, että tiede on tuottanut tiuhaan tahtiin hyvää ja käyttökelpoista tietoa vanhenemisesta ja vanhustenhoidosta viimeisen 30-40 vuoden aikana. Tietoa ovat tuottaneet lääketieteen lisäksi useat poikkitieteelliset alat.

Nykyisin ollaan esimerkiksi tietoisia siitä, miten minkäkin ikäistä ja kuntoista vanhusta pitäisi hoitaa, millaista ravintoa tarjota ja kuinka luoda positiivinen, yhteisöllinen ilmapiiri hoitolaitoksiin.

Monet hyvinvointia lisäävät toimet eivät maksa mitään. Esimerkiksi liikunta lisää toimintakykyä, voitelee nivelten lisäksi aivoja ja oikealla ravinnolla voi parantaa muistitoimintoja.

Ilmaista on myös halaaminen. Sen on todettu tepsivän moneen vaivaan.

– Halaamisen on todettu parantavan vastustuskykyä ja tekevän muistisairaista positiivisempia ja helpommin hoidettavia, Kivelä kertoo.

Mitä vanhustenhoito sitten maksaa?

Tutkija Erja Rappe Ikäinstituutista kertoo, että hintalappu on noin 2,9 miljardia vuodessa.

Toisaalta kustannuksia laskiessa unohtuu, että seniorien tekemän omaishoidon arvo on vuosittain lähes samaa luokkaa, 2,8 miljardia. Rappen mukaan ikäihmisistä puhutaan aivan turhaan kulueränä.

– Eläkeikäiset kautta linjan ovat nyt toimintakykyisempiä kuin koskaan aiemmin ja heidän tekemän vapaaehtoistyön arvokin on satoja miljoonia, hän muistuttaa.