Pyöreitä vuosia juhliva Radio Dei tuottaa 100-vuotiaan Suomen kunniaksi suuren suosion saaneesta Suomalaisesta messusta juhlaversion Turussa järjestettäville Kirkkopäiville toukokuussa.

Suomalainen messu ei ole nimestään huolimatta jumalanpalvelus. Kyse on puolentoista tunnin mittaisesta sävel- ja tanssitaideteoksesta, jonka aikana katsojat pääsevät keskelle multimediaesitystä.

Produktiossa säveltäjä Lasse Heikkilä esittelee näkemyksensä suomalaisuudesta kansanmusiikille sukua olevan sävelteoksen keinoin.

Alkuperäinen Suomalainen messu esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1998. Sen jälkeen esityksestä vastaava Valkia-taiteilijaryhmä on esittänyt messua peräti 250 kertaa

Juhlaversiossa yleisö pääsee vierailemaan suomalaisuuden monissa musiikkityyleissä pohjalaisuudesta Itä-Suomen iloisuuteen sekä elämään satavuotiaan Suomen iloja ja suruja.

Alkuperäinen Suomalainen messu esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1998. Sen jälkeen esityksestä vastaava Valkia-taiteilijaryhmä on esittänyt messua peräti 250 kertaa.

Radio Dei tuottaa evankelisluterilaisen kirkon päätapahtumaan Turkuun sekä syksyllä järjestettävälle valtakunnallisen radiokanavan 20-vuotisjuhlakiertueelle nykyversion, jossa esiintyjien taakse heijastettava videomateriaali kuljettaa katsojat kansankunnan eri vaiheisiin – esimerkiksi sota-aikaan ja Helsingin olympiavuosiin.

Performanssissa laulajat ja tanssijat maalaavat musiikin ja liikkeen ilotulituksen, jota pelimanniryhmä säestää. Esityksen solisteina ovat Jippu ja Heikki Hela.

Suomalaisen messun alkuperäiset Sirkku Hoikkalan laatimat tanssikoreografiat tulkitsevat musiikin ja tekstin tunnesisältöjä.

– Haluaisin muistuttaa päättäjiä siitä, minkälaista polkua tähän päivään on kuljettu ja miten valtava merkitys kristinuskolla on ollut siinä menestystarinassa, jonka Suomi on osakseen saanut, avaa teosta Lasse Heikkilä.

Säveltäjä korostaa, että suomalaisuus on paitsi menneisyyttä, myös tätä hetkeä – yksilöllisesti ja elämänvoimaisesti.

– Ja se on myös tulevaisuutta. Suomalaisessa messussa näkyy vahva halu ottaa jotain vanhaa ja tehdä siitä jotain uutta – kuitenkaan sitä rikkomatta.