Yhteinen hyvä -seminaarissa kuultiin kiintoisa johdatus kristillisdemokratiaan. Kirjan kirjoittanut Esa Erävalo luennoi ja kokenut meppi Eija-Riitta Korhola kommentoi. – Erävalon kirja tekee selkeän eron poliittisen ja hengellisen vaikuttamisen välille, ja se on tärkeää, Korhola sanoi.

Ensimmäisen suomenkielisen kristillisdemokratia-kirjan kirjoittanut Esa Erävalo muistutti, että keskieurooppalainen kristillisdemokratia perustuu pitkälti katolisen kirkon yhteiskuntaopetukseen, ja tämä taas nousee Raamatun yhteiskunnan arvoista.

– Kun pohjoismaisilla protestanttisilla kristillisillä kansanpuolueilla oli sama pyrkimys, oli lähentyminen keskieurooppalaisiin sisarpuolueisiin luontevaa 1970–90 -luvuilla, Erävalo totesi. (juttu jatkuu kuvan alla)

Erävalo työskenteli lähes 30 vuoden ajan Suomen Kristillisdemokraateissa. Myös EU-politiikka tuli tutuksi, sillä hän oli avustajana Sari Essayah’n toimistossa Brysselissä 2009–14. Jäädessään viime keväänä eläkkeelle Erävalo oli sekä KD-Lehden päätoimittaja että poliittinen sihteeri eduskuntaryhmässä.

Erävalo on Kristillisdemokraattien keskeisiä ideologeja. Nyt hänellä oli viimein aikaa tehdä kirja kristillisdemokratiasta. Ajatushautomo Kompassin kustantama Yhteinen hyvä – johdatus kristillisdemokratiaan julkaistiin lokakuussa

– Ei tämä nopeasti syntynyt, sillä aloin suunnitella kirjaa jo 35 vuotta sitten, Erävalo naurahti.

– Aatteellisesti eurooppalaisia kristillisdemokraattisia puolueita edustaa Suomessa nimenomaan Kristillisdemokraatit, Erävalo muistutti.

Hän totesi takavuosikymmeninä olleen paljon keskustelua siitä, miten kristillisiin arvoihin pohjautuva puolue toimii politiikassa.

– On tärkeä muistaa, että toiminta politiikassa on lain alueella – ei armon alueella. Politiikkaan ei siis kuulu evankeliumin julistaminen, vaikka kristillisen ihmiskuvan mukaan ihminen onkin kutsuttu Jumalan yhteyteen ja kaltaisuuteen, Erävalo sanoi. (juttu jatkuu kuvan alla)

Kansanedustaja Antero Laukkanen totesi odottaneensa kirjaa parisenkymmentä vuotta.

– Jos tämä teos olisi ilmestynyt jo 20 vuotta sitten, olisi voitu monelta oppikiistalta ja ristiriidalta välttyä, Laukkanen ilmoitti.

Laukkanen kiitteli Erävalon hienoa tapaa kuvata kristillisdemokratian synty ja matka.

– Kirja kuvaa hyvin eron evankeliumin ja arvoihin perustuvan vaikuttamisen välillä. Yhteisen hyvän oikeudenmukainen jakaminen ei voi onnistua ilman kristinuskosta nousevia hyveitä, Laukkanen arvioi.

Seminaarin kommentaattoriksi oli kutsuttu kokenut meppi, filosofian tohtori Eija-Riitta Korhola. 15 vuotta Euroopan parlamentissa istunut Korhola teki läheistä yhteistyötä KD-meppi Sari Essayah’n kanssa kaudella 2009–14. Erävalo puolestaan työskenteli tuolloin Essayah’n toimistossa.

Korhola räväytti kommenttipuheenvuoronsa käyntiin sanomalla, että puhuu ensin Jeesuksesta.

– Olin poliitikkovuosinani hyvin tarkka, etten puhu Jeesuksesta siten, että yrittäisin lainsäädännön kautta promotoida Jeesusta. Mutta kun nyt olen ollut nelisen vuotta irti politiikasta, asia on toinen.

– Jeesus on maailmanhistorian menestynein ihminen, vaikka hänet tuomittiin rikollisena kuolemaan, Korhola sanoi.

Siitä seuraa kuitenkin äärimmäisen keskeinen kysymys.

– Miten tämä voidaan kääntää yhteiskunnalliselle kielelle? Korhola kysyi.

– Ja toimiiko se?

Korhola kehui Erävalon kirjaa äärettömän tärkeäksi, sillä kirjan sanoma tekee selkeän ero yhteiskunnallisen ja hengellisen vaikuttamisen välille.

– Kompastelemme jatkuvasti, jos emme erota näitä toisistaan.

Korhola sanoi pitävänsä kristillisdemokratiaa politiikkasisällöltään parhaana aatteena.

– Mutta heti, kun edustaa kristillisiä arvoja, meistä tehdään jatkuvasti kummajaisia, itsensä eurooppalaiseksi kristillisdemokraatiksi hahmottava Korhola muistutti.

Hänen mielestään kaikki, mitä esitetään politiikassa, on voitava perustella rationaalisin argumentein.

Usko ei pätevöitä ihmistä hyväksi poliitikoksi, vaan tarvitaan se valtavan kova työ. – Eija-Riitta Korhola

Ehkä hieman yllättäen hän ei pitänyt lausetta ”politiikkaa ja uskontoa ei voi sekoittaa” totena ja oikeudenmukaisena.

– Kyllä politiikka ja uskonto kulkevat rinnan, siksi on huolimaton ja epä-älyllinen heitto sanoa näin.

– Sen sijaan poliittista ja hengellistä vallankäyttöä ei pidä sekoittaa, Korhola totesi.

– Tätä pidin aikanaan ongelmallisena Suomen Kristillisdemokraateissa. Nyt kiitän puoluetta, että se on selvästi raitistunut tässä asiassa viime vuosina, Korhola sanoi.

Paljolti kristillisdemokraateista koostunut seminaariyleisö kuunteli Korholaa tarkalla korvalla, toimihan tämä aikanaan ensimmäisellä kaudellaan (1999–2004) Kristillisdemokraattien meppinä ja myös väliaikaisena puoluesihteerinä ennen siirtymistään Kokoomukseen.

– Kristillinen sanoma muuttuu poliittisessa mainonnassa ristiriitaiseksi, Korhola vielä evästi.

Hän muistutti, ettei usko pätevöitä ihmistä.

– En antaisi silmiäni leikattavaksi tai siltaa suunniteltavaksi kenellekään siksi, että tämä on uskova kristitty, vaan silmät leikatkoon pätevä silmäkirurgi ja sillan tehköön siltainsinööri.

– Usko ei pätevöitä ihmistä hyväksi poliitikoksi, vaan tarvitaan se valtavan kova työ, Eija-Riitta Korhola huomautti.

Oman puheenvuoronsa lopulla Korhola vertasi nykyajan ja Vanhan testamentin arvoja.

– Osaaminen ei ole enää niin arvokasta, osaamispääomaa ei pidetä siinä arvossa kuin se oli Vanhan testamentin yhteiskuntajärjestelmässä. Omistamisesta on tullut itsekkäälle nykyihmiselle arvo.