Lapsiperheiden perusturvan taso on jäänyt jälkeen yleisestä kustannuskehityksestä.
SOSTEn tuoreen selvityksen mukaan esimerkiksi
lapsilisiä pitäisi korottaa 47–68 prosenttia tämän vuoden tasosta,
jotta päästäisiin vuoden 1994 reaalitasolle. Ensimmäisen lapsen lapsilisä
vaatisi 44 euron korotuksen. Kolmannen ja neljännen lapsen
lapsilisiin tarvittaisiin peräti 87 euroa. Tämä on pysäyttävä laskelma
ja yllättäväkin, sillä aiemmin on puhuttu lapsilisien 30 prosentin jälkijättöisyydestä.

Kun matalaa syntyvyyttä aivan aiheesta surraan yhteiskunnallisessa
keskustelussa, usein perään sanotaan, että ”ei etuuksien nostaminen
auta, koska lapsia ei tehdä rahan takia”. No ei tehdä, ei, mutta
taloudellinen niukkuus voi lykätä lapsihaaveita. Joskus liika lykkääminen
tarkoittaa haaveiden kariutumista.

Miksi 30 vuotta sitten Suomella oli varaa panostaa lapsiin enemmän
kuin nyt? Kaikilla mittareilla nyt on vauraammat ajat kuin tuolloin,
mutta arvot ovat muuttuneet. Tämän arvomurroksen katkeria hedelmiä
joudumme pureksimaan, kun kunnat tyhjenevät pikkuväestä.
Perhe-elämän arvostusta on nostettava niin yhteiskunnan kuin
yksilöidenkin tasolla. Hallitukselta odotan vahvempia näyttöjä lapsiystävällisen
Suomen rakentamiseksi. Yksi niistä olisi lapsilisien tason
nostaminen tavoitteellisesti.

Sonja Falk
Lapsi- ja perhepolitiikan erityisasiantuntija, KD:n 3. vpj. Lahdesta