Esko Almgren muistelee 90-vuotispäivänsä kynnyksellä elämänsä dramaattisia käännekohtia. Hänen sisimmässään on päällimmäisenä suuri kiitollisuus.

Kristillisdemokraattien kunniapuheenjohtaja Esko Almgren täyttää 90 vuotta lauantaina 2. heinäkuuta.

Almgren toimi puolueen puheenjohtajana 1980-luvulla, istui 12 vuotta kansanedustajana ja vaikutti yli 50 vuotta Kotkan kaupunginvaltuustossa. Nyt kokenut konkari on jättänyt luottamustoimet taakseen.

Eskon elämäntarina olisi voitu kirjoittaa toisinkin. Hänen kohtaloaan nimittäin käännettiin jo syntymävuonna 1932.

– Ratkaisevat ajatukset lausuttiin jo ennen syntymääni.

Anni ja Vilho Almgrenilla oli ennestään kuusi lasta, kun Anni kauhukseen huomasi odottavansa seitsemättä lastaan. Miten leipä riittäisi?

– Minä olin se seitsemäs. Maailma ja Suomi elivät suurta lamaa, sosiaaliset verkot olivat olemattomat ja perheeni toimeentulo niukkaa, Esko Almgren kertoo.

Vilho-isällä oli Hovinsaaren selluloosatehtaalla työtoverina Hannes, joka oli naimisissa Esterin kanssa. Heillä oli kätketty, mutta ilmeinen suru: omia lapsia ei ollut.

– Hannes ja Esteri, sittemmin kummivanhempani, tekivät Vilhon ja Annin kanssa suullisen sopimuksen. Syntyvä lapsi annetaan adoptiolapseksi Hannekselle ja Esterille.

Mutta kun poika oli syntynyt, saivat äidin ajatukset uuden suunnan. Hän halusi pitää pojan, seitsemännen lapsensa.

Esko sai kuulla hänen adoptioonsa liittyvästä suunnitelmasta vasta aikuisena.

Esko sai kuulla hänen adoptioonsa liittyvästä suunnitelmasta vasta aikuisena.

– Hannes pyysi saada käydä luonani 1960-luvun alussa ja kertoi koko totuuden. Pieni kristallimaljakko oli Hanneksen kädessä ja kyyneleet silmissä. Sen maljakon äiti oli saanut häälahjaksi ja ankaran puutteen keskellä oli vaihtanut maljakon leipään.

Elämänlanka oli vähällä katketa Esko Kalevin ollessa kansakoulun toisella luokalla, välirauhan aikana.

Perheeseen oli saatu vävypoika, luutnantti Lauri.

– Lomalla käydessään Lauri jätti toimimattoman taskuaseensa isän pöytälaatikkoon. Vanhemmat veljeni – kielloista huolimatta – käsittelivät asetta. Aseen ei pitänyt toimia, mutta se kuitenkin laukesi. Luoti meni vatsastani lävitse, Esko Almgren kertoo.

Pari viikkoa elämä ja kuolema kamppailivat pienessä pojassa.

– Elämä voitti. Se oli rajapyykki pienen miehen elämässä.

Suuren rakkautensa Kaarinan Esko löysi Kaarina Wahlroosista.

– Rakastuminen oli valloittava asia. Kaarina oli kaunis, kihlautuminen oli elämän suurta juhlaa ja hääjuhla kauniisti koristelussa kirkossa oli sinetti yhteiselle matkalle, joka kesti 57 vuotta.

– Kaarinan menetys kohta 12 vuotta sitten oli suuri koettelemus, Esko tunnustaa.

– Kaarina oli antanut minulle neljä lasta ja yhteinen taival elää yhä sielussani.

Poliitikoksi Esko päätyi aavistamatta, että ura päättäjänä tulisi kestämään 52 vuotta.

– Ne yhteiset asiat, tämä yhteiskunta! hän kiteyttää.

Hän oli 1960-luvulla lehtorina omassa koulussaan Kotkan lyseossa ja piti työstään.

– Kunnes tuli soitto ja pyydettiin kuntavaaliehdokkaaksi. Tietysti käsitin, että suomalainen yhteiskunta rakentuu demokratialle. Mutta mukaan päätöksentekoon, se on jo toinen juttu, hän kuvailee.

Seuraava rajapyykki oli eduskunta 1979.

– Kaksitoista vuotta, päätös toisensa perään ja valiokunnasta toiseen.

Kaksitoista vuotta, päätös toisensa perään ja valiokunnasta toiseen. – Esko Almgren kansanedustajan kolmesta kaudestaan

Hän toimi myös puheenjohtajan tuulisessa tehtävässä 1982–89. Suomen Kristillisestä Liitosta tuli myöhemmin 2001 Suomen Kristillisdemokraatit.

– Kaiken sen työn keskellä kantoi se perusmuuri, kristillinen usko, johon tiivis seurakuntayhteys oli ohjannut.

– Miten vieläkin iloiten ajattelen niitä naisia ja miehiä, jotka pyhäkoulussa ja poikakerhossa antoivat parastaan omaan elämääni, Esko Almgren kuvailee.

Almgrenin valoisaa asennetta ja rohkaisun sanoja ovat vastaanottaneet monet Kristillisdemokraattien nykyiset toimijat ja vaikuttajat.

– Elämäntilanteeni antaa mahdollisuuden kannustaa nykyisiä päättäjiä KD:n kaikilla tasoilla.

– Ikä kaivertaa ryppyjä sieluun, mutta elämänkokemus voi joskus yltää sukupolvelta toiselle.

Hänen voimalauseensa syntymäpäivän kynnyksellä on Psalmista 103: ”Ylistä Herraa, minun sieluni ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään.”

– Se on sisimpäni kiitos nyt 90-vuotiaana. Elämä on ollut kaikkineen valtava lahja Jumalalta, Almgren toteaa.