Päivi Räsäsen kolumni: Abortti ei ole ihmisoikeus

2.9.2022 klo 11:24 Kolumnit Päivi Räsänen

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös aiheutti maailmanlaajuista liikehdintää sekä syntymättömän lapsen elämän puolustajien että vastustajien leireissä. Jatkossa osavaltiot päättävät aborttilaeistaan.

Kokoomuksen Sirén kiirehti tekemään lakialoitteen aborttioikeuden sisällyttämisestä Suomen perustuslakiin. Ranskassa presidentti Macron antoi vastaavan esityksen. Euroopan parlamentti ehdotti äänin 324–155, että oikeus aborttiin nostettaisiin EU:n perusoikeuskirjaan. Tämä edellyttäisi jäsenvaltioiden yksimielistä tukea, jota ei onneksi ole näköpiirissä. Terveyspalveluiden on jatkossakin kuuluttava kansalliseen päätösvaltaan. Näkymä on kuitenkin pelottava. Kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvataan nyt oikeus elämään, ei oikeutta surmata.

Toisaalta Yhdysvaltojen uutiset antavat toivoa, että lakeja voidaan muuttaa myös suojelemaan lapsen elämää.

Aborttioikeudesta äänestetään syksyllä eduskunnassa. Käsittelyssä on Oma tahto -kansalaisaloite, jonka tavoitteena on vapaa abortti ilman perusteita. Toteutuessaan se veisi pohjan pois naisen elämäntilanteen selvittelyltä ja vaihtoehtojen harkinnalta. Lapselta vietäisiin oikeus elämään ilman perusteluja. Terveyskeskuslääkäreistä tulisi abortin suorittajia ilman mahdollisuutta omaan harkintaan. Läntisen Euroopan valtavirrasta poiketen Suomessa terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole oikeutta vakaumuksensa perusteella kieltäytyä suorittamasta abortteja.

Lapselta vietäisiin oikeus elämään ilman perusteluja. Terveyskeskuslääkäreistä tulisi abortin suorittajia ilman mahdollisuutta omaan harkintaan. Läntisen Euroopan valtavirrasta poiketen Suomessa terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole oikeutta vakaumuksensa perusteella kieltäytyä suorittamasta abortteja.

Abortissa ei ole kyse vain naisen oikeudesta omaan kehoonsa vaan myös oikeudesta kajota kuolettavasti lapsen kehoon. Liukuhihna-aborttien sijaan tulisi kehittää tukitoimia naisille, jotka ovat tulleet raskaaksi vaikeassa elämäntilanteessa. On kestämätöntä, että hyvinvointiyhteiskunnassa vuosittain tehdään lähes 8 000 raskaudenkeskeytystä sosiaalisin perustein. Yhteiskunta on julma, jos sen keskeisin vastaus odottavien äitien sosiaalisiin ongelmiin on elämän lopettaminen.

 

 

Ylös