Eduskunta on saanut omaa kannanmuodostustaan varten Euroopan komission esityksen ennallistamisasetuksesta eri luontotyypeille. Esitys on yksi omituisimmista, mitä Brysselin säädösapparaatti on ulos suoltanut.

Ehdotus voi johtaa siihen, että noin neljännes Suomen pinta-alasta tulisi palauttaa luonnontilaan ja se aiheuttaisi vähintään 930 miljoonan euron kustannukset vuosittain. Tämä olisi 12,6 % kaikista jäsenmaille aiheutuvista kustannuksista, ja maksaisimme ennallistamisesta bruttokansantuotteeseen suhteutettuna kaikkein eniten.

Esitys on yksi omituisimmista, mitä Brysselin säädösapparaatti on ulos suoltanut.

Tämä on käsittämätöntä lisätaakkaa maalle, jossa on yli puolet Euroopan tiukasti suojelluista metsistä. Meillä on jo pitkään toteutettu ennallistamistyötä kuten METSO- ja NOUSU- sekä Helmi-elinympäristöohjelmia.

Esityksellä olisi erityisen haitallisia suoria vaikutuksia sekä maa- että metsätalouteen. Vieläpä aikana, jolloin turvepeltoja tarvitaan ruokaturvan varmistamiseen ja fossiilisista luopumista pitäisi vauhdittaa bioenergialla. Noin neljäsosa metsätalouden puusta tulee suopohjaisilta alueilta ja lisäsuojelu veisi vähintään 1 600–1 700 työpaikkaa.

Komissio, eikä mikään muukaan taho, ole pystynyt avaamaan, mihin esityksen laskennalliset 10 miljardin euron hyödyt perustuvat. Muutkin vaikutusarviot ovat puutteellisia. On aika vaikea nähdä esimerkiksi luontomatkailun miljardien kasvua alueella, jossa on jo laajat luonnonsuojelualueet ja kansallispuistot sekä toimivat joka miehen oikeudet.

Tähän tolkuttomaan esitykseen Marinin hallituksen kanta oli jälleen niin ympäripyöreä, ettei siitä saa selvää, ollaanko puolesta vai vastaan vai pikemmin päinvastoin. Ruotsi jo hyvissä ajoin ilmaisi, että esitys rikkoo läheisyysperiaatetta, ja vastustaa sitä.

On käsittämätöntä, että hallitus ei pysty tässä tilanteessa ottamaan mallia länsinaapurista ja edusta samaa jämäkkää kantaa. Ruotsissa kyllä ymmärretään, että sen maa- ja metsätalouden parhaat asiantuntijat löytyvät omasta maasta. Marinin hallitus näköjään katsoo, että Brysselissä nämäkin hommat osataan paremmin.

KD:n kanta on nyt ja vastakin: metsäpolitiikka kuuluu kansalliseen päätäntävaltaan, emmekä hyväksy ennallistamisasetusta – näpit irti metsistämme!