– Ennusteet eivät pysty aukottomasti näyttämään, kumpi ottaa Valkoisen talon haltuunsa. Asiantuntijoiden ainoa oletus tuntuu olevan, että ero voittajan ja häviäjän välillä on hiuksenhieno, kirjoittaa Washingtonissa vieraillut päätoimittaja Kristiina Kunnas kolumnissaan.

Pikkukirkon vierellä jalkakäytävällä on rivissä nyssäköitä ja ihmisiä. Joku nuokkuu pyörätuolissaan, toinen säpsii ja vääntelee itseään, kuin paidan alla olisi muurahaisten armeija. Pukumiehet ja tyylikkäät virkanaiset pyrkivät pujottelemaan kompastelematta ohi.

Ympärillä ovat vallan korttelit. Läheisellä Pennsylvania-kadulla on Valkoinen talo, mailin päässä Capitolin kukkula. Koko suurta liittovaltiota vaivaava asunnottomuusongelma sekä peukun eli Alfa-PVP-huumeen levottomasti vääntelehtivät, pakkoliikkeiset käyttäjät ovat näkyvillä myös Yhdysvaltain pääkaupungin puleeratussa ja kliinisessä hallintokeskustassa.

”Me voisimme ottaa Helsinki-mallin käyttöön. Ensin asunto, sitten kuntoutus, raitistuminen, työ”, eräs lokakuun alun Washington DC:n vierailulla kuulemani asiantuntija sanoo. ”Meillä se on toisin päin, siksi kadut täyttyvät asunnottomista.”

Maan taloustilanteesta on oltu huolestuneita, varsinkin, jos kuunnellaan Bidenin hallinnon arvostelijoita. Suomeen verrattuna Yhdysvalloilla menee kuitenkin hyvin: työttömyys ei kasva, inflaatio on hallinnassa.

Suomeen verrattuna Yhdysvalloilla menee kuitenkin hyvin: työttömyys ei kasva, inflaatio on hallinnassa.

Moni aihe repii kahtiajakautunutta kansaa entistä enemmän erilleen. Kiinan uhka on kuitenkin ollut Obaman ajasta (2009–2017) lähtien niitä harvoja asioita, joka on molemmille puolueille yhteinen. Riippuvuussuhde Yhdysvaltain ja Kiinan välillä on molemminpuolinen: Kiina tarvitsee amerikkalaisten ostovoiman, amerikkalainen teollisuus puolestaan raaka-aineensa ja kuluttaja tavaransa. Sotilaallisten kriisien mahdollisuus on kuitenkin kasvanut niin, etteivät asiantuntijat välttele puheissaan sanaa sota. Maailman kartta on erimuotoinen Yhdysvalloista nähtynä. Ykkösuhka on Kiina, toisena tulee Lähi-itä. Eurooppa on kaukana ja sen ongelmat Venäjän hyökkäyssodan kurittaessa Ukrainaa ovat Yhdysvaltain mielestä Euroopan ratkaistavissa. Sitä paitsi vanhan mantereen katsotaan tekevän liian vähän Ukrainan hyväksi.

Maailman kartta on erimuotoinen Yhdysvalloista nähtynä.

Washingtonissa huomaa, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka ovat näinä viikkoina agendalla toissijaisia. Hurrikaani Helene aiheutti syyskuun lopulla erityisesti Pohjois-Carolinassa laajat aineelliset tuhot ja toistasataa kuolonuhria. Nyt Floridassa on käynnissä jättimäinen evakuoituminen hirmumyrsky Miltonin tieltä.

Talouskaan ei juuri nyt ole huolilistan kärjessä. Vaaleihin on aikaa alle kuukausi. Ennusteet eivät pysty aukottomasti näyttämään, kumpi ottaa Valkoisen talon haltuunsa. Asiantuntijoiden ainoa oletus tuntuu olevan, että ero voittajan ja häviäjän välillä on hiuksenhieno. Edustajainhuoneen ja senaattorienkin osalta arviot vaihtelevat riippuen siitä, keneltä ja kuka kysyy.

”Kaaosta kaaoksen perään, mikäli Trump voittaa”, arvelee yksi tapaamistani asiantuntijoista. ”Kaaosta luvassa, vaikka Harris voittaisi”, hän jatkaa. ”Olen huolissani siitä, mitä Yhdysvalloissa tapahtuu marraskuussa, joulukuussa ja tammikuussa”, toteaa toinen. Capitolin-valtauksen haavat ovat vasta arpeutumassa.

Suomalainen liikkuva äänestäjä voi vapaasti vaihtaa kannatuksensa kohdetta, eikä ole perin harvinaista ylitellä edes vasemmisto-oikeisto- tai liberaali-konservatiivi-raja-aitaa. Monen sitoutuneen demokraatin on kuitenkin täysin mahdoton äänestää republikaania, saati republikaanin demokraattia.

Yhdysvaltain miljoonat maltilliset Reagan-republikaanit joutuvat siis jälleen äänestämään taktisesti.

Yhdysvaltain miljoonat maltilliset Reagan-republikaanit joutuvat siis jälleen äänestämään taktisesti. Tokkopa he juuri Trumpia ensimmäiseksi haluaisivat, mutta vaihtoehtoa ei ole, jotta maan johtoon ei nousisi ”äärivasemmistolainen” Harris.

Haastan presidenttiveikkaukseen kansan syvien rivien edustajia: uberkuskeja, museo-oppaan ja samaan aikaan kahviautomaatille osuneen amerikkalaisen. Yksi äänestää aina demokraatteja. Toinen paljastaa vasta maanittelun jälkeen olevansa Trumpin kannattaja. Nigeriasta kymmenen vuotta sitten Washingtoniin päätynyt uberkuski ei ole äänioikeutettu. Kuullessaan minun olevan Suomesta hän välittömästi pohtii miltä tuntuu asua maassa, jolla on lähes tuhat mailia yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Minä puolestaan kysyn hänen mielipidettään Mr. Trumpista. Kuljettaja ratkeaa rehevään nauruun: ”Trump on mahdoton ehdokas. Eihän presidentiksi ole sellaisesta miehestä, joka haluaa kuninkaaksi.”

[email protected]

Tukevat rauta-aidat ympäröivät Valkoista taloa, kun tammikuun virkaanastujaisten katsomoa rakennetaan.

Lasisesta julkisivusta H-kadulla heijastuu kirkko, jonka ympärillä parveili lokakuun ensimmäisenä keskiviikkona lukuisia asunnottomia. New York Avenuen kulmassa seisova presbyteerikirkko on tukenut asunnottomia ilmaisten aamiaisten sekä lahjoitusvaatteiden ja hygieniavälineiden avulla jo 1980-luvulta alkaen.

Päätoimittaja Kristiina Kunnas vieraili Washington DC:ssä 1.–5. lokakuuta 2024. (Kuva Jani Laukkanen)