Suomen huumetilanne on muuttunut radikaalisti reilussa 50 vuodessa. Kun 1960-luvun ensimmäisen aallon aikaan huumeet eivät olleet kiellettyjä eikä niiden käyttäminen rikos, ovat lainsäätäjä sekä viranomaiset nykyisin tarkasti käyttäjien, levittäjien ja aineiden kannoilla. Vaarat ja riskit tunnistettiin nopeasti.

Alussa huumausaineet liikkuivat katukaupassa, eivätkä ne vielä levinneet kuin lähinnä Helsingin ja suurimpien kaupunkien keskustoissa. Nyt internet on yhteinen lähikauppa, eikä poliisi meinaa pysyä perässä uusien muuntohuumeiden markkinoilla. Aineet ovat levinneet kaikkialle.

Parin viime vuosikymmenen aikana järjestäytynyt rikollisuus on kasvanut Suomessa. 2000-luvulle tultaessa rikollisia jengejä oli kahdeksan, nyt niitä on lähes 90. Huumekauppa perintöineen ja kiristämisineen on niiden käsissä.

Nyt internet on yhteinen lähikauppa, eikä poliisi meinaa pysyä perässä uusien muuntohuumeiden markkinoilla. Aineet ovat levinneet kaikkialle.

Kokeilisiko kukaan huumetta, jos tietäisi, mihin kavala huumekoukku pahimmillaan johtaa? Vihreän Keitaan tarina (sivuilla 16–21) kertoo, miten vaikeaa irtipääseminen on. Riippuvuudesta syntyy huumehelvetti, irtipääsemisestä toinen helvetti. Kokeilijoita on silti paljon. Nuori on uhkarohkea. Esimerkkiä antavat rokkitähdet ja muut kuuluisuudet. Yliannostukseen kuoleminen tai itsemurha voivat näyttäytyä jopa hohdokkaina.

Onko päihteiden ja huumeiden käytössä tapahtumassa sama eriytyminen, joka näkyy jo yhteiskuntamme kasvavina varallisuus- ja toimeentuloeroina? Jotkut aloittavat ja jatkavat päihteidenkäyttöä, koska pää on saatava sekaisin millä tahansa tavalla. Omaa elämää ja arkea ei kestä, on päästävä pakoon. Varakkaat hyväosaiset taas ”viihdekäyttävät”, kun menestyksekäs elämä ei riitä – on saatava vielä paremmat kiksit ja nousut.

Näköalattomuus. Merkityksettömyys. Näin kuvasi rikostutkija syytä järjestäytyneen rikollisuuden ja huumeenkäyttäjien nopeaan lisääntymiseen. Tekisi mieli huutaa isoon ääneen ja isoin kirjaimin: ÄLKÄÄ KOKEILKO.

Lue lisää