Liikenneväylien, eli teiden, rautateiden ja vesiväylien, korjausvelka on kasvanut noin 2,4 miljardiin euroon. Korjausvelalla tarkoitetaan sitä rahasummaa, joka tarvittaisiin väylien saattamiseksi nykytarpeita vastaavaan hyvään kuntoon.

Perusväylänpidon määrärahat ovat jo pitkään olleet alimitoitetut ja korjausvelka kasvaa noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Jollei nykyisiä rahoitustasoja ja sovittuja linjauksia muuteta, korjausvelan arvioidaan kasvavan vuoteen 2027 mennessä 3,7 miljardiin euroon.

Valtio ottaa edelleen 5-6 miljardia euroa vuodessa velkaa, joten oli luonnollista, että korjausvelan vähentämistä pohtinut parlamentaarinen työryhmä ei voinut joulukuisessa raportissaan esittää kovin suurta määrärahojen lisäystä. Työryhmä päätyi esittämään 150 miljoonan euron lisäystä määrärahoihin. Tällöin saataisiin väylästön lisärapistuminen estetyksi ja korjausvelka pienenisi vuoteen 2027 mennessä 1,9 miljardiin euroon.

Työryhmän esitys on suositus hallitusneuvotteluihin. Siitä joudutaan väistämättä tinkimään, sillä esimerkiksi puolustusmäärärahoja pohtinut työryhmä esitti jo 150 miljoonaan nousevat korotukset ja myös poliisitoimen rahoitukseen asetetulta työryhmältä voi odottaa korotusehdotuksia. Kaikki korotukset tietävät leikkauksia jostain muusta, ja jo muutoinkin seuraava hallitus joutuu leikkaamaan julkisista menoista 3-5 miljardia euroa. Yhtälö on mahdoton. Rahat tulee hankkia jostain.

Vinjettimaksulla saataisiin myös ulkomaiset ajoneuvot maksamaan tiestömme käytöstä.

Työryhmä kävi läpi eri rahoitusmahdollisuuksia, mutta ei suositellut yhtäkään niistä. Hallitusneuvotteluissa voisi keskustella, että vuoden 2018 jälkeen uusista hankkeista rakennetaan vain välttämättömimmät ja näin siirretään esimerkiksi 50 miljoonaa euroa perusväylänpitoon. Täytyy nimittäin olla erityisen tärkeät syyt rakentaa uutta väylästöä, jos entisestäkään ei kyetä pitämään huolta. Uusien hankkeiden täytyy olla taloudellisesti erittäin hyödyllisiä ja hankkeista erityisesti hyötyvien tulee osallistua rahoitukseen. Tästä voinee lisärahoitusta saada kymmenisen miljoonaa euroa.

Vinjettimaksulla saataisiin myös ulkomaiset ajoneuvot maksamaan tiestömme käytöstä. Vinjetin voisi ostaa päiväksi, viikoksi, kuukaudeksi tai vuodeksi. Suomalaisille maksu voitaisiin palauttaa muita maksuja alentamalla. Vinjettimaksu koskisi koko Suomen tieverkkoa ja sillä voitaisiin kerätä 40 miljoonaa euroa.

Muissa rahoitusmalleissa on lähinnä kyse pyrkimyksistä säästää korkokustannuksista. Edullisinta on tukeutua valtion alhaiseen korkotasoon. Työryhmän esittää, että liikenneinvestoinneista päätettäessä tulisi varata koko rahoitus viisivuotisena siirtomäärärahana. Näin kukin hallitus ja eduskunta vastaisivat päättämiensä hankkeiden rahoituksesta. Tärkeä ehdotus on siirtyä pitkäjänteisiin 12 vuoden suunnittelujaksoihin, jotta vältyttäisiin poliittisilta poukkoiluilta ja säästöiltä väärissä paikoissa.

KD:n edustajat työryhmässä, Sauli Ahvenjärvi ja Esa Erävalo, painottivat digitaalisten palvelujen kehittämisen merkitystä ja avoimuutta väylästön kunnosta. Heidän ehdotuksestaan laaditaan internetiin paikkatietoihin pohjautuva kartta Suomen tiestöstä ja rautateistä, josta visuaalisesti ilmenevät myös tiestön kuntoluokat ja korjausaikataulut ja kehitetään tähän yhteyteen väylänpitoon liittyvä palautemahdollisuus.