Turvaverkosta trampoliiniksi

25.2.2015 klo 09:35 Kolumnit Soili Haverinen

”Teidän puolueenne vahvuus on siinä, että te olette pienen ihmisen asialla, mutta ette ole kuitenkaan kateuspuolue.” Näin eräs mies luonnehti Kristillisdemokraatteja soppatykin äärellä Tikkurilassa. Hän oli ymmärtänyt jotain olennaista siitä, mitä kristillisdemokratia tarkoittaa.

Moni muukin puolue jakaa heikoimmista huolehtimisen ihanteen. Käsitykset siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa, kuitenkin eroavat. Kristillisdemokratiassa tavoitteena on auttaa heikkoa vahvistumaan, jos mahdollista, sekä tukea ihmisten luontaisia lähiverkostoja niin, että vain harva tarvitsee yhteiskunnan tukea elääkseen. Yhteiskunnan turvaverkkoa ei saa rakentaa sellaiseksi, että ihminen sen varaan kerran pudottuaan jää siihen kiinni loppuelämäkseen.

Valitettavasti näin kuitenkin käy monille.

THL:n mukaan väliaikaiseksi avuksi tarkoitettu toimeentulotuki on muodostunut saajilleen yhä pitkäaikaisemmaksi tukimuodoksi. Vuonna 2013 noin 246 000 kotitaloutta eli toimeentulotuen varassa. Turvaverkon kantokyky tulee pian vastaan, jos siitä irrottautuminen on liian vaikeaa ja yhä useampi jää siksi yhteiskunnan tuen varaan. Tällä vaalikaudella on purettu kannustinloukkuja muun muassa työttömyysturvasta, mutta tätä työtä on edelleen jatkettava.

Sosiaaliturvaa pitää kehittää pikemminkin trampoliiniksi, joka auttaa vaikeuksiin joutuneen ponnahtamaan taas takaisin omille jaloilleen aktiiviseksi yhteiskunnan rakentajaksi – jopa menestyjäksi. Sen pitää myös tukea ihmisten luontaisia lähiverkostoja, kuten perhettä, eikä pyrkiä korvaamaan niitä. Jos sosiaaliturva toimii pääasiassa näin, varat riittävät paremmin auttamaan myös niitä, jotka ovat sairauden tai vamman vuoksi pysyvästi avun tarpeessa.

Ylös