Tuomas Enbuske nosti blogissaan Kristillisdemokraatit Suomen feministisimmäksi puolueeksi. – Koska puolueessa ei ole feministejä tekemässä naisista naurunalaisia uhreja, puolueen naisilla on oikeasti mahdollisuus edetä omilla kyvyillään, kirjoittaa Tuomas Enbuske.

”Puolueen nykyisistä kansanedustajista 60% on naisia, sen 2000-luvun europarlamentaarikoista ja ministereistä 100% on ollut naisia, sen puheenjohtaja on ollut yli vuosikymmenen nainen, lähes kaikki eduskunta-avustajat, eduskuntaryhmän pääsihteeri sekä valtiosihteeri ovat naisia. Jopa puolueen pää-äänenkannattajan päätoimittaja on nainen. Muissa eduskuntapuolueissa ei ole naisia puheenjohtajina.

Puhun tietysti Kristillisdemokraateista, joiden puheenjohtaja Päivi Räsänen ilmoitti maanantaina eroavansa hommastaan. Suurin ennakkosuosikki seuraavaksi puheenjohtajaksi on. Kyllä. Nainen.

Kenellekään ei ole käynyt edes mielessä, että Sari Essayah olisi ennakkosuosikki sukupuolensa takia, vaan siksi, että hän on pätevä talousasioissa.

On paradoksaalista, että juuri eduskunnan konservatiivisin ja vähiten feministinen puolue on naisten hallinnassa. Tai itse asiassa syy on juuri siinä.

Koska puolueessa ei ole feministejä tekemässä naisista naurunalaisia uhreja, puolueen naisilla on oikeasti mahdollisuus edetä omilla kyvyillään.

Kenellekään ei ole käynyt edes mielessä, että Sari Essayah olisi ennakkosuosikki sukupuolensa takia, vaan siksi, että hän on pätevä talousasioissa. Tämä selvisi viime presidentinvaaleissa, kun hän argumentoi loistavasti miesehdokkaiden horinoiden keskellä.

Verrataanpa kristittyjä demareihin. Esimerkiksi Jutta Urpilaisen päällä roikkui koko puheenjohtajakauden ajan pieni kiintiönaisen Damokleen miekka, vaikka sitä ei kukaan ääneen kehdannut myöntääkään.

Arvostan Urpilaista kovasti, mutta valitettavasti hänet valittiin hommaansa juuri sukupuolensa takia. Puolueessa ajateltiin, että nyt kannattaa valita johtoon nuori nainen, sillä he halusivat äänestäjiksi nuoria naisia. Valitettavasti äänestäjät eivät ole niin tyhmiä kuin puolueet ajattelevat.

Vaikka Urpilainen olisi ollut kuinka pätevä tahansa, kiintiöihminen ei koskaan voi saada täyttä arvostusta. Se johtuu siitä, ettei kukaan voi olla kaikkien toiveiden summa. Ja huonostihan siinä kävikin, juuri demareiden korrektin kuoren alle piilotetun piilosovinismin takia.

Kuten kuka tahansa fiksu yritys- tai puoluejohtaja, myös uusi demaripuheenjohtaja Antti Rinne julistautui välittömästi feministiksi, äijäfeministiksi. Tuon pyhän sanan kieltäminen olisi ollut sosiaalidemokraattien puheenjohtajalle poliittinen polttoitsemurha.

Valitettavasti ei ole olemassa mitään platonilaista ideoiden maailmaa, jossa esimerkiksi feminismi olisi joku paikka, jonne voisi mennä ja kuitata asian sillä. Kirjailija Mark Twain kirjoitti aikoinaan, että “Action speaks louder than words”. Mutta näin ei ole suomalaisessa tasa-arvokeskustelussa. Tärkeintä on tehdä pyhä feminismin uskontunnustus.

Antti Rinne teki virallisen feministisen liturgian mukaisen uskontunnustuksen, mutta katolisen papin tapaan toimi oikeasti ihan toisin. Päästyään valtaan Rinne järjesti puolueessaan suuren “putschin”, poisti johtopaikoilta lähes kaikki naiset.

Miksi kristillisdemokraatit eivät sitten kelpaa feministeille? Puolueen naisethan tekevät juuri sitä, mitä feministit kannustavat naisia tekemään: ajattelevat itse. Esimerkiksi Päivi Räsänen on pysynyt tiukasti kannoissaan, eikä ole lähtenyt mielistelemään suurta yleisöä. Se on ominaisuus, joka jokaisella älykkäällä ja itsevarmalla tyypillä on. Räsäsen logiikkaketjut eivät ole samanlaisia kuin minulla tai suurella yleisöllä, hän esimerkiksi vastustaa aborttia, mutta on tullut epäkorrekteihin johtopäätöksiinsä itse, omilla aivollaan.

Feministi saa siis ajatella radikaalisti, kunhan ajattelee tismalleen samalla tavalla eri tavalla kuin kaikki muutkin. Luojan kiitos Suomesta löytyy yksi puolue, joka ei saarnaa naisten asemaa, vaan toteuttaa sitä.”

 

http://blogit.apu.fi/tuomaanevankeliumi/kristillisdemokraatit-suomen-feministisin-puolue/