Pakolainen, joka päätti kotoutua

25.7.2016 klo 09:17 Kotimaa KD Lehti

Kiintiöpakolaisena Suomeen saapunut Cyrus Jebraeil pohtii sitä, mikseivät suomalaiset ole onnellisempia siitä, että asuvat näin hienossa maassa.

Cyrus Jebraeil saapui kiintiöpakolaisena Suomeen vuonna 2004. Jebraeilin perhe oli kääntynyt joitain vuosia aiemmin kristinuskoon, eikä elämä kotimaa Iranissa ollut enää helppoa.

Suomeen pääseminen sai silloin 27-vuotiaan nuorenmiehen kokemaan kiitollisuutta ja mielenrauhaa.

Nyt pakolaiskriisin koetellessa Eurooppaa monet muistot vieraaseen maahan saapumisesta ja kotoutumisesta kielen opiskeluineen tuntuvat ajankohtaisilta. Vaikka Jebraeil ei ollut turvapaikanhakija vaan kiintiöpakolainen, hän oli kuitenkin monien samojen haasteiden kanssa tekemisissä.

Vieraasta kulttuurista Suomeen saapuvalle haasteet ovat usein alkuun melko käytännöllisiä. Näin myös Jebraeil kokee.

Jebraeil tuli Tornioon Suomen Lappiin, mutta pohjoisen kylmyys ei häntä haitannut. Sen sijaan suomen kieli tuntui monimutkaiselta, mikä lisäsi jännitystä. Myös kulttuuriero oli suuri ja yhteiskunta rakenteeltaan erilainen.

Kielen opiskelussa onnistuminen riippui pitkälti siitä, oliko opettaja itse lahjakas opettamaan suomea toisena kielenä vai ei.

Pyysin ja välillä pakotin ihmisiä korjaamaan virheitäni, eikä minun tarvinnut jäädä odottamaan varsinaista kielikurssia.

– Kielen opiskelun kanssa hämmästyttävin asia oli se, että opettamismenetelmät olivat hyvin puutteellisia. Uskallan väittää, että suunniteltu opetussysteemi oli melkein olematonta, Jebraeil toteaa.

Jebraeil pyrki heti alkuun saamaan kontakteja suomalaisiin. Tärkeä kohtaamispaikka oli Tornion vapaaseurakunta, jossa tuli opeteltua myös suomen kieltä.

– Pyysin ja välillä pakotin ihmisiä korjaamaan virheitäni, eikä minun tarvinnut jäädä odottamaan varsinaista kielikurssia, joka alkoi vasta noin puolen vuoden päästä, hän muistelee.

Ylipäänsä kristilliset arvot ja kristinuskon Jebraeil kokee tärkeiksi kotoutumista edesauttaneiksi tekijöiksi. Arvostamansa hyveet, kuten ahkeruus, rehellisyys ja läpinäkyvyys tarjosivat hyvät työkalut elämiseen Suomessa.

– Kristinusko on yhdistänyt minua monella tavalla yhteiskuntaan. Nyky-Suomi on aika pitkälti rakennettu kristillisten arvojen pohjalta. Se, että olen tuntenut näitä arvoja entuudestaan, on minimoinut sitä valtavaa kulttuurieroa, joka on joka tapauksessa olemassa.

Suomalaiselle kulttuurille tyypillisten arvojen tuntemisen lisäksi oikea asennoituminen auttoi paljon kotoutumisessa. Turkissa pääsyä Suomeen odotellessaan Jebraeil päätti, että Suomesta tulee hänelle kotimaa. Ennakkoasenoituminen auttoi henkisesti kohtaamaan odottavat haasteet.

Silti sisään pääseminen siihen, miten suomalainen yhteiskunta käytännössä toimii, vei paljon aikaa ja voimia. Kaiken keskellä asiointi viranomaisten kanssa jätti mieluisan muiston. Asiansa saattoi hoitaa sujuvasti ja joustavasti soittamalla, tekstiviestillä tai sähköpostilla tilanteen mukaan.

– Se tuntui taivaalliselta, Jebraeil suitsuttaa.

Todellisen käsityksen muotoutuminen yhteiskunnasta on kuitenkin hidas prosessi. Yhteiskunta niin kulttuurin kuin ihmisten tasolla on ymmärrettävän erilainen. Perehtyessään uuteen kotimaahansa erityisesti avioerojen ja itsemurhien määrä löi hänet ällikällä.

Jälkikäteenkin peilaten Jebraeil pohtii, että siihen nähden, miten hyvässä maassa suomalaiset asuvat, iloisuus ei varsinaisesti näy ulospäin. Tähän hän kiinnitti huomiota myös saapuessaan Suomeen. Jebraeil muistuttaa, että asumisesta Suomen kaltaisessa valtiossa on kaikki syy riemuita.

Teksti: Lauri Kangasniemi

 

Ylös