EPP:n periaateohjelman mukaan kaikilla on sama ihmisarvo, josta johtuvat perusarvot ”tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus”.

Ihmisten tasa-arvo ei merkitse heidän mielipiteidensä ja vakaumustensa tasa-arvoa, sillä ne voivat olla enemmän tai vähemmän oikeita tai vääriä, vaan oikeutta ihmisinä saada tasa-arvoista kohtelua. Miesten ja naisten tasa-arvo on kristillisdemokraateille selviö, sillä tasa-arvo koskee kaikkia vähemmistöjä ja enemmistöjä.

Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus liittyvät yhteen. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa Wikipedian mukaan oikeamielisyyttä. Raamatussa puhutaan vanhurskaudesta. Jumala on vanhurskas, tuomioissaan oikea. Martti Luther jakaa oikeudenmukaisuuden kahteen lajiin: evankeliumin vanhurskaus ja yhteiskunnallinen vanhurskaus. Historian kulussa on kehitetty monia teorioita yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta.

Kristillistä ihmiskäsitystä leimaa ajatus, että joudumme kaikesta tilille Jumalan edessä. Kristillisdemokraattien oikeuskäsitysten juuret ovat Raamatun lisäksi pitkässä kristillisessä ajatteluperinteessä koskien luonnollista lakia, jonka mukaan ihmisillä on luonnollisia ihmisoikeuksia Jumalan kuvina. Tähän perinteeseen liittyvät vuoden 1948 ihmisoikeusjulistus, 1950 Euroopan ihmisoikeussopimus, ja esimerkiksi EU:n perusoikeuksien asiakirja.

Jakavaan oikeudenmukaisuuteen kuuluu yhteiskunnan etuisuuksien jako siten, että turvataan ihmisten ja yhteisöjen toiminnalle välttämättömät olosuhteet. Jokaiselle kuuluu jokin osuus yhteisestä hyvästä ja mahdollisuus kehittyä. Valtion tehtävä on edistää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumista, kuten myös työmarkkinajärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan.

Rikosoikeudellinen oikeudenmukaisuus puolestaan liittyy suhteellisuus- ja yhdenvertaisuusperiaatteisiin, joita täydentävät kohtuuden ja armon käsitteet. Oikeuslaitoksen pitää olla riippumaton ja kykenevä. Julkinen elämä perustuu lakeihin ja lakeja on sovellettava katsomatta henkilöön. Lait eivät saa olla mielivaltaisia ja sortaa vähemmistöjä.

Tämä asenne on syvästi juurtunut suomalaisiin. Esimerkiksi kysyttäessä pitääkö homoseksuaaleilla olla yhtäläinen oikeus avioliittoon kuin heteroseksuaaleilla, välitön reaktio on, että kaikkien pitää olla tasavertaisessa asemassa. Asiaa ei ajatella loppuun asti. Toki perinnönjaon kaltaisissa juridisissa kysymyksissä on rekisteröityjen parisuhteiden oltava tasavertaisessa asemassa avioliittojen kanssa, mutta kristityille avioliitto on sakramentti miehen ja naisen välillä. Lainsäädännön antama uusi sisältö avioliitolle ei tee siitä avioliittoa kristillisessä mielessä, eikä kirkkoja pidä pakottaa muuttamaan opetustaan.

Yleinen oikeuskäsitys voi siis vääristyä. Sama koskee jakavaa oikeudenmukaisuutta. Onko sellaisella ihmisellä, joka ei ansaitse elantoaan vaikka siihen kykenisi, oikeus samaan elintasoon kuin muilla, ja elämiseen toisten kustannuksella antamatta omaa panostaan muiden hyväksi? Paavali sanoo tällaisesta, että ’joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä’.

Tulonjako ja tulonsiirrot ovat jatkuvan väännön kohteina, kun eri eturyhmät ajavat oman osuutensa kasvua. Kristillisdemokraateille ominaista on sovitella eturyhmien välillä, jotta löytyisi yhteisesti paras ratkaisu, joka edistää mahdollisuuksien tasa-arvoa ja palkitsee yhteistä hyvää edistävästä työstä. Kristillisdemokraatit ajavat sosiaalista markkinataloutta, jossa vapaata markkinataloutta rajoitetaan sen sosiaalisten ja ympäristövaikutusten suhteen.

Vanhassa testamentissa yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus edellytti, että joka 50. vuosi maaomaisuus, eli tuotantovälineet, palautettiin alkuperäisille omistajilleen pienyritystoimintaan. Nyky-yhteiskunta on erilainen, silti kristillisdemokraateille on luonteenomaista korostaa omaa yritteliäisyyttä tai osuustoimintaa, itsemääräämistä myös taloudessa. Silloin hillitään omaisuuksien liikaa keskittymistä ja epäreilua toisten kustannuksella hyötymistä, kuten monopoliaseman hyväksikäyttöä, veronkiertoa tai aggressiivista verosuunnittelua.