Tässä kirjoitussarjassa on käsitelty EPP:n periaateohjelman luettelemat ydinarvot ja kristillinen ihmiskuva. Niiden jälkeen mainitaan, että ”yhteinen hyvä” on lopullinen tavoite. Ilmaisu tarkoittaa, että kyseessä ei ole vain yhden ihmisryhmän etujen ajaminen, vaan kaikkien ihmisten muodostaman kokonaisuuden etu. Jos yksi jäsen kärsii, koko ruumis kärsii.

Kristillisdemokraatit eivät ole esimerkiksi yksinomaan maaseudun erityisetujen ajajia, vaikka maaseudun elinvoima on puolueelle tärkeää. Tai pelkästään työväestön etujen ajajia, vaikka työväestö työllään luo sen vaurauden, josta riittää jaettavaa yhteiskunnan sairaille, vammaisille, koulutukseen, eläkkeisiin, sosiaalitoimeen ja muihin palveluihin.

Kristillisdemokraatit eivät myöskään ole ainoastaan yrittäjien etuja ajava puolue, vaikka syvästi ymmärtävät yrittäjyyden merkityksen talouden moottorina. Eivätkä yksinomaan ympäristöpuolue,  vaikka luonnon suojelu on aivan keskeinen tehtävä.

Luetteloa voisi jatkaa, mutta asia lienee selvä: vaikka muut puolueet voivat olla leimallisesti yhden ihmisryhmän tai asian puolueita, kristillisdemokraatit pyrkivät ajamaan kaikkien etuja ja sovittamaan ne tasapainoisesti yhteen yhteiseksi hyväksi.

Tällöin kristillisdemokraatit voivat olla politiikassaan ”vihreämpiä” kuin vihreät, ”punaisempia” kuin työväenpuolueet, ”sinisempiä” kuin yrityspuolueet, ”keltaisempia” kuin ruotsinkieliset… ja syynä on yksinkertaisesti se, että eri ryhmien todellinen etu on se, että niiden edut sovitetaan mahdollisimman hyvin yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi.

Kristillisdemokraatit eivät ole siis niitä hyviä erityispainotuksia vastaan, joita toisilla puolueilla on, vaan pyrkimys on yhteistyössä sovittaa ne yhteen, löytää uusia tapoja ratkaista vanhoja ongelmia siitä, mihin resurssit riittävät ja mihin ne pitäisi suunnata mahdollisimman hyvän yhteiskunnan kokonaiskehityksen luomiseksi. Kristillisdemokraatit ovat siten perustaltaan avoimia ja yhteistyöhaluisia, etsimässä muista puolueista niitä hyviä pyrkimyksiä, joita voidaan yhdessä ajaa.

Tästä asetelmasta seuraa sekä hyviä että huonoja puolia, joita kuvaa värioppi. Auringon valossa ovat kaikki värit läsnä, mutta värit nähdäkseen pitää käyttää prismaa hajottamaan eri aallonpituudet. Toisaalta, kun ihminen ostaa öljyvärit ja sekoittaa eri tuubien värit keskenään, on tuloksena ruskeanharmaata.

Jos kristillisdemokraattinen puolue on jossain maassa pieni, kuten Suomessa, sen sisältä eivät erotu ilman prismaa eri värit tai sitten värit sekoittuvat harmaaksi mössöksi, josta ei saa selvää mitä puolue oikein edustaa. Toisin sanoen se, että edustetaan kaikkia yhteisesti, johtaa helposti siihen, että puolue ei profiloidu minkään asian erityisajajaksi.

Puuttuuko Suomesta yleissivistys siitä kuinka kristillinen ihmiskuva ja perusarvot vaikuttavat kaikilla politiikan aloilla? Jääkö päällimmäiseksi kuvaksi puolueesta yksinkertaistus, jossa todetaan kristillisdemokraattien nojautuvan perinteisiin kristillisiin arvoihin, mutta aivan väärin nähdään niiden rajoittuvan suppeaan alueeseen, kuten seksuaalikysymyksiin ja ihmisten yksilömoraaliin alueelle yleisissä mielikuvissa rajoitettuihin valintoihin abortin ja alkoholin kanssa?

”Yhteinen hyvä” ei estä vaan suorastaan vaatii uusia avauksia kaikilla politiikan aloilla, kuten maatalouden ja luonnonsuojelun edistäminen biokaasun tuotantoa tukemalla, tai yrittäjien ja työntekijöiden etuja palvelevan sosiaaliturvan ja työn yhteensovittaminen kannustavan perusturvan mallilla tai opiskelijoiden etuja ajavan kannustavan opintotukimallin kehittäminen, tai kaikkia hyödyttävän terveysperustaisen verolinjan tarjoaminen vaihtoehtobudjetissa tai eläkeläisiä hyödyttävän takuueläkkeen nosto ja lääkekorvausten säilyttäminen.

Jotta puolueen kaikki värit näkyisivät, pitää ne maalata kukin erikseen ja näyttävästi, mutta harmoniseksi kokonaisuudeksi.