Lonkkaleikkauksen viime lokakuussa kokenut helsinkiläinen kuntavaaliehdokas Paula Pennanen-Aitta toivoo, ettei soteuudistus huononna palveluita. – Kokemukset isosta leikkauksesta ja toipumisesta ovat positiiviset, Pennanen-Aitta kiittää.

Paula Pennanen-Aitta pääsi lonkkaleikkaukseen viime lokakuussa.

Ennen kuin minä tähän leikkaukseen halusin ryhtyä yritin syödä rustoa vahvistavia vitamiinia myös reseptillä olevia. Mutta ei ne auttaneet. Jo lapsena vaurioitunut lonkka oli kulkenut mukana koko elämän, eikä ollut haitannut.

– Mutta kipua alkoi olla ajoittain viiden vuoden ajan. Viimeinen vuosi kypsytti minut leikkaukseen kivun ja hankalan liikkumisen vuoksi.

Lonkkaleikkaus määrättiin tällä kertaa HUS:n alueeseen kuuluvaan Porvoon sairaalaan.

– Leikkausjono ei tietenkään ole mukavinta aikaa, kun kuukausia joutuu odottamaan ja tietää ison leikkauksen olevan edessä päin.

Ennen leikkausta Paula kävi Helsingin terveysasemilla, esimerkiksi Laajasalossa ja muutamissa hammashoitoloissa, laboratoriossa, röntgenissä, fysioterapiassa ja apuvälinepalveluissa.

– Kaikki pelasi hienosti ja tiedot kulkivat toimipisteestä toiseen. Kun yksi hyvä hampaani jouduttiin poistamaan sen juuressa ilmenneen koteloituneen tulehduspesäkkeen vuoksi, niin se hoidettiin heti seuraavana päivänä Tilkan erikoishammaslääkärissä.

Leikkausjaksi oli annettu  Porvoon sairaalassa 20. lokakuuta klo 7.30. Paulan ystävällinen naapuri lähti viemään hänet omalla autollaan sairaalaan.

– Tehokkuus on huipussaan, näin sen sairaalassa.

Ortopedi oli aiemmassa tapaamisessa kertonut, että kysymys on isosta leikkauksesta, mutta leikkaavalle henkilökunnalle ne ovat nykyisin niin sanottuja rutiinitoimenpiteitä.

–  Kysyin kuitenkin miten ne onnistuvat. Lääkäri vastasi niiden yleensä onnistuvan hyvin. Kotiin minulle annettiin tarkat ohjeet kuinka toimitaan ennen sairaalaan tuloa. Esimerkiksi pitää peseytyä huolellisesti kotona suihkun alla ennen sairaalaan tuloa. Vatsan pitää olla tyhjänä, ettei tule vaarallista oksennuskohtausta leikkauksen aikana.

Vastaanotto sairaalassa oli ystävällinen.

– Se on potilaalle tärkeää, huomasin sen. Sairaalavaatteet puettiin kiireen vilkkaa päälle ja annettiin esilääkitys. Sen jälkeen hoitajan kanssa käveltiin leikkaussaliin. Olin ensimmäinen leikattava sinä päivänä. Kun leikkaussaliin päästiin, pelotti kun katselin leikkauspöytiä ja niihin liittyviä vempaimia. Leikkauspöydälle päästyäni kerrottiin mitä tehdään.

Paula makasi kyljellään. Anestesiahoitaja pani suoneen tippumaan joko puudutusaineen tai kipulääkettä tai molempia. Anestesialääkäri hoiti selkäytimeen tiettyjen nikamien väliin puudutusainetta.

– Anestesialääkäri oli tietysti koko leikkauksen ajan paikalla. Nukutusta ei ollut. Työntekijät häärivät ympärilläni tehden kukin heille kuuluvia tehtäviä. Kysyttiin, mitä musiikkia haluaisin kuunnella leikkauksen aikana. Valitsin klassisen musiikin. Sain kuulokkeet korville.

Kun puudutus oli tarpeeksi vahva alkoi ortopedin pesti.

– Kuulin porausta, sahausta ja erilaista työkalujen kalistelua. Ihmettelin mistä se syntyi. Sitten tajusin, että minun lonkkani kimpussa oltiin, kun vartaloni nytkähteli hiukan pöydällä. Kipua ei tuntunut.

Veritulpan estoon annettava Klexane-pistos kuului ohjelmaan leikkauksen jälkeen 30 päivän iltana. Oikein huokasin helpotuksesta kun sen pistäminen loppui.

Leikkaus kesti Paulan arvion mukaan puolitoista tuntia. Sen jälkeen hänet vietiin heräämöön kahdeksi tunniksi. Osastolla hänet pidettiin neljä vuorokautta.

– Etukäteisohjeissa mainittiin kaksi päivää, mikä tuntui tosi lyhyeltä ajalta. Ehkä se on joillekuille  mahdollista. Minulle kuitenkin jouduttiin antamaan parina päivänä ”punasolupuuroa” hemoglobiinin alhaisuuden vuoksi. Lisäksi verenpaineeni laski todella alhaalle.

Pennanen-Aitta oli iloinen siitä, että hoito osastolla oli hyvää ja ystävällistä. Ruoka oli ravitsevaa.

– Huomasin, että äänieristys sairaalaosastolla oli hyvä, samoin ilmanvaihto. Muutenkin Porvoon sairaala on luonnonkauniilla paikalla. Ihailin sairaalan isoja parvekkeita, joista taisi näkyä myös merelle.

Kotiin lähdettäessä sairaala antoi hyvät ohjeet haavan hoitoon sekä kotijumppaan. Kotona aviomies Seppo oli korvaamattomaksi avuksi.

– Sairallassa opetettiin minut itse pistämään navan seudule veritulpan estoon annettava Klexane-pistos. Se kuului ohjelmaan leikkauksen jälkeen 30 päivän iltana. Oikein huokasin helpotuksesta kun se loppui, Paula kertoo.

Sunnuntaina 5. helmikuuta Paula Pennanen-Aitta osallistui Hakaniemen markkinoilla Helsingin Kristillisdemokraattien vaaliteltalle. Pitkäaikainen politiikan konkari ja KD Naisten Helsingin piirin puheenjohtaja on jälleen kuntavaaliehdokkaana.

Mistään ei olisi voinut arvata, että hän on lonkkaleikkaus-toipilas.

– Vaikka toipuminen vielä jatkuu, olen erittäin tyytyväinen kun pystyn liikkumaan lähes normaalisti. Ja kivut ovat hävinneet!

Kunpa tulevaisuuden sote-ratkaisut eivät huonontaisi tilannetta.

– Toivoa sopii, ettei palvelutaso huonone tulevassa Sote-uudistuksessa. Hyvin toimivien palveluiden on säilyttävä!