Hallituskauden puolivälitarkastelussa valtiovarainministeriö laskee, että hallitus jää jälkeen keskeisistä tavoitteistaan.

Hallituksen tavoitteesta, jonka mukaan lisävelkaa ei oteta vuoden 2021 jälkeen, ollaan vielä kaukana. Työllisyysaste on jäämässä kaksi prosenttiyksikköä tavoiteltua 72 prosenttia alhaisemmaksi vuonna 2019.

Velkasuhde on ylittänyt 60 prosentin rajan ja perusuralla hätyyttelee 80 prosenttia 2030. Julkisen talouden rakenteelliselle alijäämälle asetettua keskipitkän aikavälin tavoitetta lähestytään liian hitaasti. Siten vakaus- ja kasvusopimuksen velvoitteita ei täytetä. Lisäksi hävittäjäkaluston uusiminen ja muut investointitarpeet luovat merkittäviä paineita julkiseen talouteen 2020-luvulla.

Kilpailukykysopimukseen liittyvien veronalennusten vuoksi kokonaisveroaste laskee selvästi, siksi VM:n raportti tarjoaa julkisen talouden tasapainottamiseksi maltillista välillisen verotuksen korotusta.

Pitkällä aikavälillä julkisen talouden tulojen ja menojen välinen epätasapaino eli kestävyysvaje on runsaat 3 % suhteessa BKT:hen eli n. 7 mrd. euroa. Se johtuu julkisen talouden heikosta lähtötilanteesta ja väestön ikääntymisestä. Odotuksia nopeampi talouskasvukaan ei ongelmaa ratkaise, vaan tarvitaan työllisyysasteen nostoa ja julkisen palvelutuotannon tehostamista.

Työllisyys- ja kasvutoimien vaikutus julkiseen talouteen vuoteen 2021 mennessä on jäämässä selvästi tavoitellusta 2 mrd. eurosta, joten lisätoimet työllisyysasteen nostamiseksi ovat tarpeen. Sote-uudistuksella tavoitellun 3 mrd. euron säästön saavuttamiseen liittyy monia riskejä. Julkisen talouden tehtävien ja velvoitteiden karsimisella tavoitellun 1 mrd. euron säästö ei ole vielä puoliksikaan koossa. VM:n mukaan tarvitaan paljon uusia päätöksiä, jotka tuottavat varmuudella säästöjä.

Vuonna 2015 työttömyydestä aiheutuneet suorat menot olivat noin 6 mrd. euroa.

Vuonna 2015 työttömyydestä aiheutuneet suorat menot – työttömyyskorvaukset, työttömille kotitalouksille maksetut asumistuet sekä osa toimeentulotukimenoista – olivat noin 6 mrd. euroa. Erityisesti pääkaupunkiseudulla korkeat asumiskustannukset ja korkeat asumisen tuet vähentävät työllistymisen kannustimia.

Korkea pitkäaikaistyöttömyys on keskeisin ongelma, sillä rakenteelliseksi muututtuaan työttömyys ei välttämättä alene edes suhdannetilanteen parantuessa. 55–64-vuotiaiden miesten työllisyysaste on noin 60 %, kun Ruotsissa se on 77 %, joten varhaisen työelämästä poistumisen reittejä tulisi tukkia.

25–34-vuotiaiden naisten työllisyysaste on Suomessa 10 prosenttiyksikköä matalampi kuin Ruotsissa. Valtiovarainministeriön mukaan olemassa näyttöä siitä, että kotihoidon tuki kannustaa osaltaan naisia pysymään työmarkkinoiden ulkopuolella. Nuorten työllistymistä voivat parantaa tehostettu työnhakuneuvonta, sanktiot työtarjouksesta kieltäydyttäessä sekä palkkatuki yksityiselle sektorille työllistyessä.