KD:n kansanedustaja Päivi Räsänen painottaa kirjallisessa kysymyksessään, että turvapaikanhakijaa pitäisi kannustaa kouluttautumaan eikä jättäytymään pois koulusta. Räsäsen mielestä vastaanottorahan rakenteellinen ongelma pitäisi selvittää.

Turvapaikanhakija on oikeutettu vastaanottorahaan, jonka perusosan suuruuteen vaikuttavat turvapaikanhakijan ikä, perhestatus ja se, saako henkilö vastaanottokeskuksessa ateriapalveluja.

Jos ateriat tulevat vastaanottokeskuksesta, on vastaanottorahan suuruus yksinasuvalle ja yksinhuoltajalle 91,52 euroa. Mikäli turvapaikanhakija vastaa itse ruokailuistaan, saa hän kuukaudessa 312,23 euroa. Muilla yli 18-vuotiailla turvapaikanhakijoilla vastaavat summat ovat 75,36 euroa ja 263,78 euroa.

Täysi-ikäiset turvapaikanhakijat, jotka opiskelevat heille ruoat tarjoavassa oppilaitoksessa, saavat vastaanottorahaa yhdeltä päivältä oppilaitoksessa noin 3 euroa. Mikäli turvapaikanhakija on poissa koulusta ja vastaanottokeskuksessa, joka ei valmista ruokaa, saa hän päivässä 7 euroa enemmän. Tämä tarkoittaa, että turvapaikanhakijalle on kannattavaa jäädä pois koulusta.

Voisiko vastaanottorahan rakennetta muuttaa kustannusneutraalisti niin, että rahasta muutama euro päivässä olisi sidottu turvapaikanhakijan aktiivisuuteen – opiskeluun tai työharjoitteluun, jolloin se kannustaisi turvapaikanhakijaa kouluttautumiseen ja ammatin hankkimiseen?

Heitä, jotka jäävät maahamme, tulisi kannustaa kouluttautumiseen ja osallisuuteen yhteiskunnan rakentamisessa. Tämän vastaanottorahan rakenteellisen ongelman vuoksi tulisi selvittää, voisiko vastaanottorahan rakennetta muuttaa kustannusneutraalisti niin, että rahasta muutama euro päivässä olisi sidottu turvapaikanhakijan aktiivisuuteen – opiskeluun tai työharjoitteluun, jolloin se kannustaisi turvapaikanhakijaa kouluttautumiseen ja ammatin hankkimiseen. Monille turvapaikanhakijoille muutaman euron lisäys päivässä on niin paljon, että se kannustaa joko opiskelemaan tai jättäytymään koulusta pois.

On selvää, että koulujen ja vastaanottokeskusten tulee parhaansa mukaan puuttua niihin turvapaikanhakijoiden poissaoloihin koulusta, joille ei ole perusteltua syytä. Taloudellisen hyödyn saaminen poissaoloista antaa kuitenkin väärän signaalin siitä, että yhteiskuntamme tukee taloudellisesti enemmän heitä, jotka eivät pyri kouluttautumaan.