Seksiperäinen ihmiskauppa rehottaa kaikkialla Euroopassa köyhästä Itä-Euroopasta läntisiin hyvinvointivaltioihin saakka. KD Nuorten 1. varapuheenjohtaja Milka Taivassalo sai vierailla vapaaehtoistyöntekijänä uhreja auttavassa järjestössä Kyproksella.

Pääsin vapaaehtoistöihin ihmiskaupan uhreja auttavaan järjestöön Kyprokselle.

Tummaihoisen naisen käsi ojentautuu varovaisesti kohti vaaleanharmaan hevosen turpaa silittääkseen sitä arasti. Kyproslaisen huipputallin luottoratsu Sebaco on tottunut uusiin ihmisiin ympärillään, eikä hätkähdä edes ohi rullaavia lastenrattaita ja vilkasta pikkutyttöä. Kysyn, haluaako nainen yhteiskuvaan hevosen kanssa, jonka selkään hän on kohta nousemassa. Mary nyökkää hymyillen ja ojentaa käynnykkänsä minulle kuvan ottamista varten.

Olemme HOPE-raamattukoulussa opiskelevan tiimimme kanssa tulleet kolmeksi viikoksi Kyprokselle vapaaehtoistöihin. Työskentelemme Room of Hope -päiväkeskuksella, joka toimii suomalaisen Vapauta Uhri -yhdistyksen ja kyproslaisen Wellspring-järjestön alaisuudessa. Päiväkeskuksen tarkoituksena on auttaa ja tukea ihmiskaupasta vapautuneita vierasmaalaisia naisia sekä heidän lapsiaan Kyproksella.

Naisilla on mahdollisuus työskennellä kolmena päivänä viikossa korujen valmistuksessa, ja he saavat elämänhallintaa tukevia taitoja sekä turvallisen yhteisön. Lisäksi naisille järjestetään  toipumista edesauttavaa vapaa-ajan ohjelmaa, kuten yhteistä ruuanlaittoa tai ratsastusta.

Päiväkeskuksen suomalainen työntekijä Sani satuloi hevosta tottunein ottein. Sani on ammatiltaan psykologi. Hän tuo ohjauksessaan olevia naisia tallille kokeilemaan rakasta harrastustaan. Vaikka tilanne on jännittävä ensimmäistä kertaa elämässään hevosen selkään pääseville naisille, kokemus auttaa heitä peilaamaan omia tunteitaan eläimen käyttäytymiseen. Se on myös mahdollisuus voittaa pelkonsa turvallisessa ympäristössä. Sen vuoksi Sani haluaa tarjota vierailua tallilla mahdollisimman monelle päiväkeskuksen naiselle.

Reissustamme on meneillään ensimmäinen viikko, ja olen opetellut ajamaan hektisessä liikennekulttuurissa vasemmanpuoleista liikennettä vuokra-autolla, jonka ratti sijaitsee pelkääjän paikalla. Liikenteessä, kuten muuallakin Kyproksella, ihmiset ovat sosiaalisia ja tunteikkaita. Heillä on aina aikaa keskustella ventovieraidenkin kanssa – minkä vuoksi he ovat yleensä kaikkialta aina myöhässä.

Työskentely ihmiskaupan uhriksi joutuneiden naisten kanssa ei ole yksinkertaista. Tänä aamuna odotimme ratsastuksesta kiinnostunutta afrikkalaista Marya sovitussa paikassa noin puoli tuntia, ennen kuin pääsimme matkaan. Suhtaudumme positiivisesti: onneksi hän lopulta lähti kanssamme tallille. Toinen mukaan ilmoittautuneista naisista jätti tulematta – hän saattoi olla esimerkiksi väsynyt, jos hänen lapsensa on nukkunut huonosti ja valvottanut häntä. Kärsivällisyys on tässä työssä ensimmäinen pärjäämisen ehto.

Euroopassa ihmiskaupan uhreista 80 % on tyttöjä ja naisia, ja 84 % on pakotettuna seksityöhön. Tämä on voimakkaasti sukupuolittunutta ja rakenteellista väkivaltaa.

Sani on päiväkeskuksen ainoa palkattu työntekijä; hänen lisäkseen keskuksessa on vain yksi yliopistotason psykologiharjoittelija sekä muutamia paikallisia vapaaehtoisia. Sen vuoksi osa tiimistämme on nyt tallilla. Kun Mary on saanut ratsastuskypärän päähänsä ja Sani on valmiina auttamaan hänet hevosen selkään, otamme Maryn pienen tytön mukaamme läheiselle leikkikentälle, missä vietämme aikaa hänen kanssaan talutusratsastuksen ajan. Lastenvahtien puutteen vuoksi Marylla ei ole aikaisemmin ollut mahdollisuutta päästä tallille.

Meidän ei tarvitse tuntea Maryn taustatarinaa, emmekä siitä myöskään kysele. Tiedämme kuitenkin yleisellä tasolla, että suuri osa ihmiskaupan uhreista saapuu köyhistä valtioista Eurooppaan juuri Kyproksen kautta. Monet kouluttamattomat tytöt ja nuoret naiset houkutellaan lähtemään kotimaastaan työn ja paremman tulevaisuuden toivossa, ja köyhyys tai esimerkiksi sairaan perheenjäsenen lääkekuluihin tarvittavat rahat pakottavat heidät vastaanottamaan hyvältä kuulostavan tarjouksen.

Tyypillisessä tarinassa puolituttu henkilö lupaa huonoissa oloissa elävälle tytölle hyväpalkkaista työtä siivoojana tai tarjoilijana, mutta tytön saavuttua Kyprokselle hänen passinsa takavarikoidaan eikä hän pääse liikkumaan maassa vapaasti. Luvattu työ osoittautuukin yökerhossa tanssimiseksi, ja tyttö pakotetaan väkivallalla tai sillä uhkaamalla suostumaan myös seksiin asiakkaiden kanssa. Ihmiskaupan uhriksi joutuneen henkilön elinajanodote on uhriksi joutumisen hetkestä eteenpäin vain seitsemän vuotta.

Ilmiö saattaa vaikuttaa turistin silmiin vapaaehtoiselta prostituutiolta, mutta karu totuus paljastuu ihmiskaupan uhreja auttaville järjestöille. Maan hallitus ja viranomaiset antavat hiljaisen tukensa bordellien ja yökerhojen olemassaololle, sillä virkamiehet ovat usein näiden palveluiden käyttäjiä. Paikallisessa kulttuurissa maksullisissa naisissa käyminen saatetaan opettaa isältä pojalle, ja perheiden naiset hyväksyvät tämän, mutta suhtautuvat vihamielisesti maahanmuuttajataustaisiin pakkoprostituutiossa eläviin naisiin.

Euroopassa ihmiskaupan uhreista 80 % on tyttöjä ja naisia, ja 84 % on pakotettuna seksityöhön. Kyseessä on siis voimakkaasti sukupuolittunut ja rakenteellinen väkivalta. Vaikka kaikissa tapauksissa ihmiskaupan rikosoikeudelliset tunnusmerkit eivät täyty, taustalla on lähes aina hyväksikäyttöä sekä naisen heikon aseman ja köyhyyden hyödyntämistä.

Tässä ”työssä” kuolleisuus on 10-40 % keskiarvoa suurempi ja 60-80 % ”työntekijöistä” kärsii jatkuvasta fyysisestä ja seksuaalisesta väkivallasta – nämä seikat kertonevat riittävästi millaisesta uravalinnasta on kyse. Prosentit ovat samaa luokkaa maissa, joissa näennäisesti vapaaehtoiset prostituoidut (joukossaan suuri määrä ihmiskaupan uhreja) työskentelevät valtion hyväksymissä, laillisissa bordelleissa. Siksi moni haluaa kriminalisoida seksinoston, suojellakseen kaikista heikoimmassa asemassa olevia: tyttöjä ja nuoria naisia.

Kun seksiperäinen ihmiskauppa alkaa ilmiönä avautua koko karmeudessaan, ensimmäinen tunne on epäusko ja epätoivo. Rintakehää puristaa kun ymmärtää, ettei pysty mitenkään auttamaan näitä orjuudessa eläviä ihmisiä, joita arvellaan olevan tällä hetkellä jopa kymmeniä miljoonia. Havainnollistaen: joka minuutti maailmassa kaksi lasta myydään seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa. Mitä yksittäinen ihminen voi tehdä auttaakseen heitä? Joskus onneksi paljonkin.

Suomalaisen Pia Rendicin perustama Vapauta uhri -yhdistys tavoittaa ja auttaa vuosittain kymmeniä ihmiskaupan uhreja Kyproksella. Kun ihmiskaupan vastainen poliisiyksikkö tekee ratsioita yökerhoihin ja pelastaa sieltä naisia pakkoprostituutiosta, uhrit päätyvät yleensä valtion turvataloon. Sen seinät eivät kuitenkaan anna pysyvää turvaa. Naiset tarvitsevat monipuolista tukea ja apua, sillä he kärsivät erilaisista psyykkisistä ja fyysisistä ongelmista. Juuri tähän tarpeeseen Room of Hope -päiväkeskus vastaa.

Kun tallin piha-alueelle alkaa kantautua kavioiden kopsetta, havahdumme leikeistämme Maryn tyttären kanssa. Sanin taluttama Sebaco astelee rennossa käynnissä kohti tallia leveästi hymyilevä Mary selässään. Jännitys on karissut ratsastuslenkin aikana, ja maahan päästyään nuori nainen nappaa innoissaan tyttärensä syliinsä. Silmät loistaen he antavat rauhalliselle ratsulle leipäpalan, jonka Sani on kaivanut laukustaan.

Emme tiimimme kanssa voi parantaa koko maailmaa, mutta jos voimme tehdä edes yhden ihmisen päivästä kerrallaan hiukan paremman, matkamme Kyprokselle on ollut sen arvoinen.

(Maryn ja Sanin nimet on muutettu.)

Kirjoittaja on KD Nuorten 1. varapuheenjohtaja

 

IHMISKAUPPA

Ihmiskaupalla tarkoitetaan toisen ihmisen hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa värväystä, kuljettamista, kätkemistä ja / tai vastaanottamista, johon liittyy uhkaamista, pakottamista, orjuuttamista tai harhaanjohtamista.

Ihmiskauppa on nopeimmin kasvava ja toiseksi tuottavin rikollisuuden ala maailmassa.
Uhreja arvellaan olevan jopa 27 miljoonaa, joista suurin osa seksiperäisen ihmiskaupan uhreja, pääasiassa naisia ja lapsia.

Kyproksen kautta virtaa Eurooppaan jopa tuhansia ihmiskaupan uhreja vuosittain.
2010-luvulla Kyproksen hallitus ei ole täyttänyt edes minimistandardeja eliminoidakseen ihmiskauppaa.

 

MITÄ SINÄ VOIT TEHDÄ

Ota selvää: lue aihetta käsittelevää kirjallisuutta tai katso dokumentti.

Lahjoita ihmiskaupan vastaiseen työhön keräysten tai järjestöjen kautta.

Lähde mukaan ihmiskaupan vastaisen järjestön tai yhteisön toimintaan.

Anna vihje suoraan poliisille, mikäli epäilet havainneesi ihmiskauppaan viittaavaa toimintaa.

Lähteet:
UNICEF
Vapauta uhri ry
VALO – ei orjuudelle ry.
Rendic, Pia: Ihmiskaupan kasvot (Kustannus Oy Uusi Tie, 2015)
NYTKIS ry: 18 myyttiä prostituutiosta (European women’s lobby)