Poliisihallitus lähetti vastauksen Antero Laukkasen moitteisiin rahankeräyslain soveltamisesta. Laukkanen moitti soveltamista omituiseksi. Alkuperäinen juttu julkaistiin kdlehti.fi-verkkolehdessä 1. syyskuuta.

Vastaus kansanedustaja Antero Laukkasen moitteisiin (www.kdlehti.fi 1.9.2017)

(Lue Antero Laukkasen uutinen ”Kansanedustaja Antero Laukkanen moittii Poliisihallitusta rahankeräyslain omituisesta soveltamisesta” täältä  )

Kansanedustaja Antero Laukkanen antaa KD-lehden verkkosivuilla 1.9.2017 Poliisihallitukselle moitteita rahankeräyslain soveltamisesta. Kirjoitus sisältää runsaasti väärää tietoa sekä useita korjauksia tai täsmennyksiä vaativia kohtia. Poliisihallitus toivoo keskustelun rahankeräyslain soveltamisesta perustuvan faktoihin.

Kirjoituksessaan kansanedustaja Laukkanen kertoo useiden yhdistysmuotoisten seurakuntien ihmetelleen Poliisihallituksesta saamiaan kirjeitä ja ohjeita koskien jumalanpalveluksissa kerättäviä kolehteja. Kirjoituksessa mainittujen uskonnonvapauden vastaisten paimenkirjeiden kaltaisia yllättäviä kirjeitä ei Poliisihallituksesta ole lähetetty. Niiden sijaan rahankeräyslupa-asioissa toimivaltaisena viranomaisena Poliisihallituksen arpajaishallinto on pyynnöstä lähettänyt aihetta koskevia kirjeitä ja ohjeita. Lisäksi toimijoita on ohjeistettu esimerkiksi rahankeräyslupahakemuskäsittelyn yhteydessä.

Kirjoituksessa mainittujen uskonnonvapauden vastaisten paimenkirjeiden kaltaisia yllättäviä kirjeitä ei Poliisihallituksesta ole lähetetty. Niiden sijaan rahankeräyslupa-asioissa toimivaltaisena viranomaisena Poliisihallituksen arpajaishallinto on pyynnöstä lähettänyt aihetta koskevia kirjeitä ja ohjeita.

Laukkanen väittää kirjoituksessa, että Poliisihallitus olisi alkanut soveltaa lakia uudella tavalla, ja että uuden näkemyksen mukaan jumalanpalveluksissa kerättävä kolehti kuuluisi rahankeräyslain piiriin. Väite on väärä ja herättää turhaa huolta ja murhetta valtaosassa kirkossakävijöitä.

Kolehdinkanto-oikeuteen liittyvät asiat voivat tuntua hyvin sekavilta, jos ei ole tottunut tekemään eroa uskonnollisen yhdyskunnan ja uskonnollisten yhdistyspohjaisten seurakuntien välillä. Uskonharjoittamisen kannalta ero voi olla yksittäiselle ihmiselle täysin yhdentekevä, mutta rahankeräyslain soveltamisen kannalta ero on kuitenkin aivan olennainen.

Uskonnollinen yhdyskunta on uskonnonvapauslaissa tarkoitettu yhdyskunta, jollaisiksi laissa mainitaan nimeltä evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta. Näiden lisäksi on myös muita uskonnollisia yhdyskuntia. Niiden rekisteröimisestä päättää ja uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriä pitää Patentti- ja rekisterihallitus.

Uskonnollisia yhdyskuntia Suomessa ovat siis ainoastaan evankelis-luterilaiseen kirkko, ortodoksinen kirkkokunta sekä Patentti- ja rekisterihallituksen rekisteröimät uskonnolliset yhdyskunnat.

Uskonnollista toimintaa harjoitetaan myös näiden yhdyskuntien ulkopuolella. Suomessa toimii muun muassa lukuisia yhdistysmuotoisia seurakuntia, jotka eivät ole rekisteröityneet uskonnolliseksi yhdyskunnaksi tai toimi sellaisen osana esimerkiksi paikallisena seurakuntana. Nämä yhdistysmuotoiset seurakunnat ovat rekisteröityjä yhdistyksiä, joilla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin rekisteröidyillä yhdistyksillä urheiluseurasta kehitysyhteistyöjärjestöön.

Rahankeräyslain mukaan uskonnonvapauslaissa tarkoitetun uskonnollisen yhdyskunnan julkisen uskonnonharjoituksen yhteydessä siihen osallistuvien keskuudessa suoritettava kolehdin keräys ei kuulu lain soveltamisalaan. Kyseessä on poikkeussäännös, jonka nojalla rahankeräyslaissa tarkoitettua kolehtia voi kerätä vain evankelis-luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkkokunta tai uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin merkitty uskonnollinen yhdyskunta julkisen uskonnonharjoittamisen yhteydessä.

Poikkeussäännöksiä voidaan soveltaa vain suppeasti juuri laissa nimenomaisesti tarkoitettuun toimintaan. Kysymys ei ole laissa tarkoitetusta, ilman rahankeräyslupaa kannettavasta kolehdista, jos jokin sen edellytyksistä (kolehdin kantaa uskonnonvapauslaissa tarkoitettu uskonnollinen yhdyskunta, keräys suoritetaan julkisen uskonnonharjoituksen yhteydessä, ja se suoritetaan tähän julkiseen uskonnonharjoitukseen osallistuvien keskuudessa) ei täyty. Rahankeräyslain säännökset tulevat sovellettavaksi, jos rahaa kerätään jonkin muun kuin uskonnollisten yhdyskuntien tilaisuuksissa tai jos rahaa kerätään esimerkiksi kadulla, ovelta ovelle -keräyksin tai vetoamalla muilla tavoin, kuten kirjeitse tai internetissä. Tämä koskee yhtä lailla rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia kuin yhdistyksiä.

Kirjoituksesta saa mielikuvan, että uskonnolliset yhdistyspohjaiset seurakunnat olisivat viime aikoihin asti saaneet kerätä varoja toimintaansa osana jumalanpalvelusta ilman rahankeräyslupaa. Rahankeräyslain kolehdinkantoa koskeva sääntely on ollut kuitenkin voimassa samansisältöisenä koko nykyisen lain voimassaolon ajan. Itse asiassa sääntely on ollut muuttumaton jo 1980-luvulla säädetystä rahankeräyslaista, ja jo vuonna 1949 annettu rahankeräysasetus rajasi kolehdinkanto-oikeuden ilman rahankeräyslupaa vain uskonnollisille yhdyskunnille. Sisällöltään yksiselitteisen lainkohdan osalta tulkinnanvaraisuutta ei ole, eikä lain tulkinta ole asiassa muuttunut.

Poliisihallituksen näkökulmasta kyse on yhdenvertaisesta kohtelusta ja hyvästä hallinnosta: rahankeräyslain säännökset ovat samansisältöiset kaikkien yhdistysmuotoisten toimijoiden kohdalla yhdistyksen toiminnan tarkoituksesta riippumatta. Toisin sanoen kaikki rekisteröidyn yhdistyksen muodossa toimivat yhdistykset voivat toimeenpanna järjestämissään tilaisuuksissa rahankeräyksen saatuaan siihen rahankeräysluvan. Uskonnollista toimintaa harjoittavia yhdistyksiä kohdellaan yhdenmukaisesti muiden rekisteröityjen yhdistysten kanssa. Poliisihallitus katsookin, ettei yhdistysten joukosta ole perustuslain yhdenvertaisuusperiaatetta loukkaamatta mahdollista yksilöidä tiettyjä yhdistyksiä, joille toiminnan luonteen vuoksi annettaisiin erityiskohtelua.

Antero Laukkasen väite siitä, että Poliisihallituksen virkamiehet kiertävät seurakuntien jumalanpalveluksissa ei pidä paikkaansa. Poliisihallituksen arpajaishallinnon virkamiehet eivät ole tehneet kyseisessä asiassa valvontakäyntejä.

Kansanedustaja Laukkasen mukaan rahankeräyslupaa ei voitaisi myöntää hakijan perustoiminnan menoihin, kuten palkkakustannuksiin. Palkkakulut voivat kuitenkin sisältyä kerättävien varojen käyttötarkoitukseen silloin, kun ne aiheutuvat luvassa määrätystä yksinomaan yleishyödyllisen toiminnan toteuttamisesta. Olennaista on, että lupaa hakiessa hakija yksilöi kerättävien varojen käyttötarkoitukset mahdollisimman tarkasti, jotta lupaviranomainen voi arvioida esimerkiksi henkilöstökustannusten yleishyödyllisyyttä. Lähtökohtaisesti uskonnollisen toiminnan on katsottu olevan laissa tarkoitettua yleishyödyllistä ja yleistä kansalaistoimintaa.

Yleistä ohjeistusta aiheesta löytyy arpajaishallinnon internetsivuilta:

www.arpajaishallinto.fi sekä http://arpajaishallinto.fi/rahankeraykset/rahankeraysluvat/millointarvitsen
http://arpajaishallinto.fi/rahankeraykset/rahankeraysluvat/milloineitarvita

Saaramia Varvio
Arpajaishallintopäällikkö
Poliisihallitus

Lue Antero Laukkasen uutinen ”Kansanedustaja Antero Laukkanen moittii Poliisihallitusta rahankeräyslain omituisesta soveltamisesta” täältä